Opin tuntemaan ikäiseni Aarren peruskoulun yläasteella Soinissa 1970-luvun alussa.
Aarre oli syntynyt 19.4.1959 ja hänen kotinsa oli, opiskeluaika pois lukien, Löytömäen huipulla yhdessä Etelä-Pohjanmaan korkeimmista paikoista. Perheeseen kuului isä Eino, äiti Elvi ja kolme poikaa: Aarre oli pojista keskimmäinen.
Peruskoulun jälkeen tiemme Aarren kanssa hetkeksi erkanivat, kun Aarre kävi lukion Ähtärissä, minä taasen Alajärvellä.
Sitten kohtalo toi meidät taas yhteen. Aloitin varusmiespalveluni Oulussa, jossa Aarre oli puolestaan aloittanut matematiikan, tähtitieteiden ja geofysiikan opinnot. Kun itse pääsin seuraavana vuonna samaan yliopistoon lukemaan kieliä, riitti meillä yhteisiä vapaa-ajan seikkailuja Oulun kaupungissa usean vuoden ajan. Sellaista siivoa "kohellusta", mutta "vilpasotsainen" pilke silmäkulmassa, kuten Aarrella oli tapana sanoa.
Mielenkiintoisia olivat myös opiskelijamatkat silloiseen Leningradiin, josta saimme monia ystäviä. Eräänä syksynä 1980-luvun alussa "eksyimme" mukaan toimintansa aloittaneen Oulun eteläpohjalaisen opiskelijayhdistyksen kokoukseen. Ennen kuin kunnolla tajusimmekaan, Aarre toimi yhdistyksen puheenjohtajana ja allekirjoittanut sihteerinä.
Opintoihinsa liittyen Aarre oli välillä kesätöissä Grönlannissa. Armeijan jälken hän toimi upseerina YK:n rauhanturvajoukoissa Libanonissa. Eniten työtä tarjosi myöhemmin kotitilan metsätalous, jossa Aarre työskenteli veljensä apuna.
Aarre oli minulle tärkein henkilökohtainen ystävä. Hän oli mukana kaikissa perheemme tärkeissä tapahtumissa. Aarre oli myös tyttäremme kummisetä. Hän oli kaikessa erityisen täsmällinen, eikä koskaan unohtanut merkkipäiviä. Viisi vuotta sitten Aarren oli määrä tulla mukaan Lontooseen kummityttönsä häihin, mutta korona sotki niin hää- kuin matkasuunnitelmat.
En koskaan kuullut Aarren puhuvan kenestäkään pahaa, tämä liittyi varmaankin kodista saatuun kristilliseen perintöön. Aarre ei myöskään kiroillut.
Aarrella oli ihailtava taito kirjoittaa loogisesti, tiiviisti ja rikkaalla kielellä asioita paperille. Tästä taidostaan saivat soinilaiset Järviseutu-lehden lukijat nauttia useiden vuosien ajan aina viime aikoihin saakka, kun Aarre toimi lehden avustajana.
Aarre antoi vahvan panoksensa myös Soini-Seuran toimintaan ja häntä nähtiin eri rooleissa Soinin Wanhanajan päivillä. Vuosittain järjestetyssä Soini-visassa piti Aarre Löytömäen joukkueen lippua korkealla. Hän toimi myös Ähtärin reserviupseerikerhossa.
Kesällä 2024 saimme kuulla Aarren olleen sairaalassa. "Kyllä se tästä", peukutti Aarre juhannusviestissään.
Viimeksi olimme yhteydessä tänä keväänä WhatsAppin kautta. Maaliskuun 7. päivänä Aarre kirjoitti saaneensa Oulun eteläpohjalaisesta opiskelijayhdistyksestä kutsun yhdistyksen 45-vuotisjuhliin. Sinne oli kutsuttu muun muassa yhdistyksen perustajajäsenet. Tiedän, että hän olisi mielellään osallistunut juhliin. Mutta kohtalo taisi päättää toisin.
Aarren elämä sammui kotonaan Soinissa vapunpäivän jälkeisenä perjantaina.
Kiitos Aarre ystävyydestä! Hyvää taivasmatkaa Sinulle!
Ystäväsi Heikki Honkola perheineen