Moni järviseutulainen nuori pakkailee parhaillaan muuttokuormaa ja edessä on poismuutto lapsuudenkodista uudelle opiskelupaikkakunnalle. Varmasti vähän jännittää, takuulla moni asia muuttuu. Yksi Alajärveltä pian poismuuttavista nuorista on Onni Tallbacka, 21. Hän kylläkin epäilee olevansa tuleva paluumuuttaja.
Aivan selkeää unelma-ammattia Tallbackalla ei ole ollut koskaan mielessä. Hän on vain antanut asioiden muhia ja tapahtua. Työntäyteisen vuoden jälkeen edessä on muutto Jyväskylään, missä alkavat sairaanhoitajaopinnot.
Tyytyväisen oloinen nuorimies kertaa viime vuosien tapahtumia. Ylioppilaaksi valmistuminen keväällä 2023, sitten asepalvelus, jonka jälkeen kolme eri työpaikkaa. Nyt onkin hyvä keskittyä vain yhteen asiaan, opiskeluun.
Lääkintäjoukkojen kautta
Armeijassa Tallbacka halusi lääkintäjoukkoihin, koska hän koki sen niin ihmisläheisenä toimintana. Sinne hän myös pääsi. Lääkintäaliupseerina sai hyvää kokemusta, vaikka aluksi Tallbacka ei aliupseerikouluun olisi halunnut mennäkään.
– Olin tyytyväisenä lääkintämies, mutta halusivat minut AUK:iin laittaa. Mietin sitten, että ei se haittaa, olenko armeijassa yhdeksän kuukautta vai vuoden ja sinne aliupseerikouluun sitten päädyin.
Armeijan jälkeen Tallbacka työskenteli Postissa sekä Anttulan yökylässä.
– Kyllä tässä on vuodessa ehtinyt tekemään kaikenlaista, kun oikein miettii, hän naurahtaa.
Tallbacka sai kesätyön upouuden Alajärven liikennepuiston ohjaajana. Hän on siis saanut aitiopaikalta todistaa lasten riemua.
– Olen kyllä tykännyt hommasta. On mahtava katsoa kun lapsilla on kivaa!
Hän huomauttaa, että liikennepuisto toimii kelien armoilla ja väkeä tulee, kun ilma on ollut sopiva.
– Nyt helteillä aamupäivät ovat olleet suosituinta aikaa, kun ei ole vielä niin kuuma.
Kehitettävääkin Tallbackalle on tullut jo liikennepuistossa mieleen. Minkäänlaista varjoista paikkaa leikkipuistossa ei ole kuin se, mitä varaston katos vähän varjostaa.
– Meille työntekijöille ja lapsiaan odottaville huoltajille olisi hyvä olla jotain varjoisempaakin paikkaa, ihan jo turvallisuussyistä.
Toinen kehitysidea olisi, että aikuiset saisivat pyöräillä lastensa kanssa.
– Sitä on paljon kysytty, ja se on mahdollista monissa liikennepuistoissa. Alajärven liikennepuisto on nyt vasta ensimmäistä kesää, ja kehitysideoita saa varmasti antaa, Tallbacka jatkaa.
"Ehdottomasti kuvittelen, että olen paluumuuttaja"
Elokuussa alkavat opinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa Lutakon kampuksella. Tallbacka muuttaa omilleen, pieneen yksiöön. Kiitosta hän antaa vanhemmilleen Miia ja Harri Tallbackalle.
– Nyt täytyy itse alkaa ottaa vastuuta kaikesta. Kaupassakäynti, ruoanteko, siivoilu tai pyykkihommat kyllä varmasti onnistuvat, pohtii Tallbacka.
Tuttuja ei entuudestaan Jyväskylässä ole, mutta se ei sosiaalista nuorta miestä haittaa.
– Aika tyhjältä pöydältä lähden, yksi kaveri muuttaa myös syksyllä Jyväskylään. Se kyllä harmittaa, kun kaikki kaverit lähtee omille teilleen, mutta se kuuluu tähän elämänvaiheeseen. Ja varmasti hyvät kaverisuhteet säilyvät.
Tallbackan ensisijaisena hakukohteena olivat psykologian opinnot. Mutta pääsykokeisiin valmistautuessaan hän huomasi, ettei lukeminen maistunut – ei sitten millään.
– En tiedä, miksi ei, taisi olla sitten kuitenkin kiinnostuksen puutetta.
Toisena vaihtoehtona olivat sairaanhoitajan opinnot, ja se tuntuu nyt oikealta.
– Sitten kun, tai jos, valmistun sairaanhoitajaksi, yhtenä vaihtoehtona olisi työskennellä ulkomailla. Se kiinnostaisi. Tai hoitotieteiden opiskelu yliopistossa, jatkaa Tallbacka.
– Ihmisläheinen työ on minulle se oikea ala, vuorovaikutus on tärkeää. En voisi kuvitella itseäni istumassa jossain toimistossa.
Opiskeluajalta Tallbacka odottaa paluuta käytännönläheiseen opiskeluun. Avoimen yliopiston kautta psykologiaa opiskellessa kaikki piti tehdä yksin.
– Hoitoalalla on niin paljon käytännön hommia, että lähiopintoja on varmasti paljon. Tykkään käytännön hommista paljon enemmän.
Hetki pohditaan sitä, missä Onni Tallbacka on vuonna 2035?
– Ehdottomasti kuvittelen, että olen paluumuuttaja. Alajärvi on hyvä, pieni maalaiskaupunki elää. Opiskelujen jälkeen tekisin töitä pari vuotta kotimaassa, mutta sitten haluaisin olla töissä ulkomailla jonkin aikaa. Norjassa ainakin on paljon paremmat palkat sairaanhoitajilla, Tallbacka miettii.
21-vuotias nuorimies toteaa itseään nuoremmille, että ei loppujen lopuksi ole lukion jälkeen kiire, vaikka ei heti tietäisikään mitä ryhtyy tekemään.
– Minullakin oli lukion jälkeen pari vuotta, etten tiennyt mitä alkaisin opiskella. Enkä vieläkään tiedä, tuleeko se sairaanhoitajan homma tulemaan loppuelämän ammatti. Lukiossa ajattelin että lähden lukemaan kauppatieteitä, sitten vähän kiinnosti psykologia. Nyt välivuosien jälkeen ajatukset ovat selkeämmät.