Alajärven halki mutkittelee 19 kilometrin mittainen joki, joka laskee lopulta Lappajärveen. Vesinauha on niin tuttu osa kaupunkikuvaa, ettei siihen paikkakuntalaisena tule päivittäin edes kiinnittäneeksi huomiota.
Siksi onkin kiinnostavaa, että arkiselta tuntuvan joen nimellä on tarina, joka on yhdistelmä taruja ja murretta. Alajärven historia -teoksen (Heikki Junnila 1999) mukaan nimen innoittaja on legendaarinen pirkkalaispäällikkö Matti Kurki, "Suomen ensimmäinen sankari", joka kansantaruissa nimetään sukunsa kantaisäksi. Joen mukaan on nimetty myös sen rannalla sijaitseva Alajärven kylä.
– Kirjakielellähän se olisi Kurkijoki tai Kurjenjoki, mutta alajärveksi se on Kurejoki, vaikka ei se nimi enää kurkea tarkoitakaan, Alajärven historiaa tunteva Helinä Vainio nauraa.
Urhoollinen Kurki
Myös Kurki-nimellä on oma alkuperänsä. Sakari Topeliuksen Maamme-kirjassa (1857) kerrotaan taru siitä, miten Matti sai sukunimensä taistellessaan novgorodinkarjalaisen, jättikokoisen miehen, Pohdon, kanssa.
Tarun mukaan venäläisen suuriruhtinaan lähettämä Pohto oli ollut niin hirmuinen ja loitsuin suojattu, ettei kukaan Ruotsin kuninkaan valtakunnassa ollut uskaltanut asettua häntä vastaan. Lopulta tehtävän otti vastaan vesilahtelainen Matti, joka pyysi vain hieman valmistautumisaikaa, jotta ehtisi loitsimaan itselleenkin tarvittavan suojan.
Taistelupaikaksi valikoitui saari, jonne kumpikin souti omalla veneellään. Heidän rantauduttuaan Matti kuitenkin työnsi Pohdon veneen takaisin vesille, ja kun Pohto kysyi syytä tähän, vastasi Matti, ettei Pohto tarvitsisi enää venettään, sillä tämä tulisi kuolemaan taistelussa.
Tästä suuttuneena Pohto löi Matilta käden irti. Kun sitten Matti lyönnin seurauksena hyppi ympäriinsä kivuissaan, oli Pohto nauranut tämän muistuttavan kurkea. Matti ei ollut tästä hätkähtänyt, vaan vastannut, että kykenee vielä lentämään. Sen jälkeen Matti oli katkaissut Pohdon kaulan.
Palkkioksi urhoollisuudestaan ja Ruotsin kuninkaalle, todennäköisesti Maunu Ladonlukolle, tekemistään palveluksista Kurki sai Vesilahdella sijaitsevan Laukon kartanon.
Kurjen elinajaksi arvioidaan 1200-luvun loppupuoli. Joskin on hyvä huomioida, että todennäköisesti Kurki on vain myyttinen hahmo, sillä hänen todellista olemassaoloaan ei ole voitu vahvistaa.
Kivikauden merkkejä
Vanhimmat merkit asutuksesta nykyisen Kurejoen alueella ovat varhaiselta kivikaudelta, kerrotaan Kurejoen maisema, kulttuurimaiseman ja vesistön hoito Kurejokilaaksossa -julkaisussa (Emilia Simolin, Länsi-Suomen ympäristökeskus 2001).
Tuolloin maisemaa hallitsi vielä Itämeren suurempi ja suolaisempi varhaisvaihe, Litorinameri. Sen lahti ylsi Lappajärveltä aina Alajärven Koskenvarelle ja Orasenjoelle saakka.
Asutus keskittyi lahden rannoille ja saarille. Kun merenpinta laski, muuttuivat nuo paikat nykyisiksi mäiksi, joiden huiput ovat noin sadan metrin korkeudessa. Muutoksista huolimatta asutusta löytyy kuitenkin vielä nykyäänkin samoilta paikoilla, joilla sitä oli jo keskiajan lopulla 1500-luvulla.
Nykyään Alajärven keskustasta Kurejoen suuntaan ajettaessa jää monelle joen lisäksi mieleen maisemaa hallitseva Järviseudun ammatti-instituutin toimipiste. Maatalous on Kurejoella vanhaa perua. Koulun perusti paikalle aikoinaan maatalousministeriö Maamieskoulun nimellä vuonna 1926.