Auton oven avatessa tajuaa nopeasti, että tuulitakkiin pukeutuneena ei ainakaan palellu. Helteestä huolimatta päällä on pitkät vaatteet, sillä hyttysiä ja mäkäräisiä riittää. Suuntana on viereiseen metsään kulkeva polku.
Mikä sitten sai jättämään auton juuri Väärämäentien laitaan? Saman tempun on tehnyt vuosien varrella moni muukin. Alajärveläisille vieressä virtaava Lohijoki on tuttu, mutta harva tietää, mitä kaikkea alueen luonto oikeasti kätkeekään sisäänsä.
Yksityisomistuksessa oleville maille ei ole johdattelemassa ainuttakaan tienviittaa. Jos tien varrelta alkavalle polulle kuitenkin tajuaa poiketa, pääsee tutustumaan paikkaan, joka on tällä seudulla moniltakin osin täysin poikkeuksellinen.
Mystinen kohde
Lohijoen ympäristöstä kertoi tarkemmin Petteri Karvinen, jolle paikka on tuttu jo noin kolmenkymmenen vuoden ajalta. Alajärven Latu ry:n puheenjohtaja myös omistaa vaimonsa kanssa pienen tontin alueelta.
– Hienoin paikkahan tämä on koko Alajärvellä, Karvinen toteaa.
Mielipiteeseen on helppo yhtyä. Polkua tallatessa tulee ajatelleeksi, että miljöö sopisi parhaaseenkin fantasiaelokuvaan kuin nenä päähän. Puiden katveesta tuleva auringonvalo kruunaa kokonaisuuden.
Netistä etsimällä tästä helmestä ei kuitenkaan löydä tietoa nimeksikään. Herääkin kysymys: kuinka paikkaa voi käyttää?
– Jokamiehenoikeuksien mukaanhan saa kulkea kaikkialla muualla paitsi toisten pihoissa, viljelyksillä ja muissa erikseen kielletyissä paikoissa.
Lohijoen luonnosta pääseekin nauttimaan kuka tahansa, kunhan vain löytää paikalle.
Maat yksityisomistuksessa
Yksityisiä maanomistajia alueella on useita. Tämä selittää sitä, miksi kohdetta ei voida sen ainutlaatuisuudesta huolimatta mainostaa laajemmin.
– Jos haluaisi ammattimaisesti järjestää esimerkiksi opastusta tai retkeilyä, niin pitäisi olla maanomistajien lupa, muistuttaa Karvinen
Ajoittain alueella vierailee kuitenkin suurempiakin ryhmiä. Monelle Lohijoki on tuttu peruskouluajoilta. Koululuokat ovatkin tehneet paikalle retkiä jo pitkään.
Vierailemisen arvoinen ympäri vuoden
– Eihän tällaisia luonnontilaisia ja suojaisia puronvarsia ole Alajärvellä juurikaan.
Lohijoki on vierailemisen arvoinen koko vuoden ajan. Puron solinaa voi ihastella lähes aina. Tietyissä kohdissa voimakkaaksikin äityvä virtaus on vaikuttava näky.
– Ainoastaan silloin, kun on kovat pakkaset ja paljon lunta, niin sen kyllä kuulee, mutta ei näe.
Suojainen puronvarsi tarjoaa elinympäristön monille sellaisille kasvi- ja eläinlajeille, joita alueellamme näkee muuten vain harvakseltaan.
– Tämä on elävä kohde ympäri vuoden.
Ympäristötukikohde
Lajiston monimuotoisuus on säilytetty osittain myös ympäristötuen avulla. Karvinen näyttää tien viereisessä puussa olevaa merkkiä, joka osoittaa metsän olevan suojeltu.
– Suojelu on määräaikainen ja metsänomistaja saa siitä tietyn rahallisen korvauksen.
Puron ympärillä oleva kasvusto suojaa sitä liialliselta lämpenemiseltä, jolloin se ei myöskään pääse kuivumaan niin helposti. Kostea ja viileä ympäristö on välttämätön joillekin alueella eläville lajeille.
– Veden laatukin pysyy purossa parempana, kun se ei kuumene. Silloin leväkukintaa ei tule niin helposti.
– Periaate on ainakin se, että jos on tuollainen puro, niin se kannattaa ehdottomasti säästää. Eihän purot, joissa on hakattu ihan rantaan asti, ole läheskään näin upeita.
Kattava lajikirjo
Linnut laulavat kilpaa kapean polun varrella. Lohijoella voikin tavata lajeja, joita näkee muuten harvemmin. Tietyt linnut vaativat kuusi- ja puronotkoa, jollainen Lohijoelta löytyy.
– Täällä on esimerkiksi pikkusieppo, joka on aika harvinainen.
Lohijoelta löytyy lisäksi ainakin pyy ja pohjantikka. Alueella pesii myös haukkoja ja idänuunilinnustakin on tehty kuulohavainto. Tarkkana ollessaan voikin törmätä lajeihin, joita jokaisesta lähimetsästä ei löydy.
Linnut eivät kuitenkaan ole ainoita paikalla viihtyviä. Esimerkiksi saukon jäljet ovat talvisin yleinen näky.
Luontainen taimenkanta
Lohijoki on saanut nimensä luontaisen purotaimenkantansa vuoksi. Laji viihtyy Lohijoen pitkälti pohjavesipitoisessa vedessä.
– Tammukkaa kannattaa kyllä tulla katsomaan. Niitä näkee hyvin, kun ne tuikkaavat pintaan hyönteisiä nappaamaan.
Karvinen kuitenkin huomauttaa, että laji on varsin arka. Lähestyminen kannattaakin suorittaa varoen. Kalat aistivat herkästi maan värähtelyä.
Varmimmin purotaimeniin törmää niiden kutuaikana syksyllä. Kutupaikkoja löytyy pitkin Lohijokea, sillä laji ei tarvitse syviä kohtia kuteakseen
Aluetta kiertäessä kävi myös selväksi, että purotaimen ei ole suinkaan ainoa Lohijokea asuttava kalalaji. Kaivoslammen kohdalla silmiin osui pikkunahkiainen, jota Karvinenkaan ei ollut purossa aiemmin tavannut.
Kuivat vuodet
Lohijoen purotaimenkantaa on vuosien varrella koeteltu. Karvinen muistaa kaksi kuivaa kesää.
– Vuosina 2008 ja 2021 tämä oli ihan kuivillaan. Ainoastaan suvantokohdissa oli vähän vettä. Tammukkakanta on kuitenkin kestänyt sen.
– Niiden vuosien jälkeen ne ovat olleet luultavasti ihan henkitoreissaan, mutta kyseessä on onneksi sitkeä kala, hän lisää.
Purotaimen vastaa muuten tavallista järvitaimenta, mutta Lohijoen kaltaisissa oloissa ne jäävät kooltaan pienemmiksi. Varsinkin kutuaikana voi silti törmätä kookkaisiinkin yksilöihin.
Taimenkannasta huolimatta Karvinen huomauttaa, että kalastusta varten löytyy paljon parempiakin paikkoja.
– Jos tässä alettaisiin ahkerasti kalastaa ja tulisi kuivia vuosia, niin kanta saattaisi kadota.
Harvinainen kuusikko
Lohijoen puusto on alueelle muuten epätyypillisempää kuusikkoa. Kuusimetsä on tärkeä tekijä monille paikalla elävistä harvinaisemmista lintulajeista.
– Alajärvi on tällaista karua Suomenselkää, niin täällä on männiköt hallitsevia.
Paikoittain jyrkilläkin rinteillä kasvavat puut ovat jylhä näky. Puron päälle kaatuneet puut ovat osaltaan luomassa paikan satumaista tunnelmaa. Useista kohdista huomaa, että alue on jo pidempään säilynyt pääosin koskemattomana.
Etenkin jo mainituille lintulajeille Lohijoki on varsin suotuisaa seutua. Kuvankauniiden maisemien lisäksi polulla liikkuessa kannattaakin kiinnittää huomiota myös puiden oksille.
Jääkauden muovaama
Kuinka Lohijoki ja sen maastonpiirteet ovat saaneet syntynsä? Karvisella on asiaan selkeä näkemys.
– Tämä Lohijoen alue on todennäköisesti muotoutunut jääkauden seurauksena silloin, kun jää on sulanut.
Veden valtavasta voimasta löytääkin merkkejä, jos niitä vain osaa oikeista kohdista etsiä. Laaksomaiset piirteet eivät ole syntyneet itsestään.
Maasta löytyy myös hiekkaa, joka on aikanaan kulkeutunut vesimassojen mukana. Kuivalla maalla olevat suurikokoiset ja paljaat kivet ovat saaneet muotonsa sulamisen aikana.
Vinkkejä vierailijoille
Lohijoki on kokonaisvaltaisesti upea paikka, jossa vieraileminen on kokemus niin kokeneille kuin uusillekin luonnossa liikkujille. Karvinen kehottaakin pitämään silmät ja korvat auki liikkuessa Lohijoella sekä luonnossa ylipäätään. Aina voi oppia jotain uutta.
Luonnontilaisessa metsässä on muutamia asioita, jotka helpottavat ihmisten liikkumista. Puron ylittämistä varten on rakennettu kapea silta. Eräällä jyrkällä nousupätkällä on puihin kiinnitetty kiipeämistä helpottava köysi.
Koskemattomuus on kuitenkin suurin syy sille, miksi alue on säilyttänyt hienoutensa ja monimuotoisuutensa vuosien ajan.
Kaivoslammen yhteydestä löytyy myös epävirallinen tulipaikka makkaranpaistoa varten. Tulentekoon ei tule kuitenkaan missään tapauksessa ryhtyä kesän ja metsäpalovaroitusten aikana.
Vaikea sijainti
Moni Lohijoella vieraillut on luultavasti joutunut raapimaan päätään yrittäessään löytää polun alkua. Kulkuneuvoille ei ole parkkipaikkaa, mutta polun lähtöpaikan vieressä on kohta, johon auton voi jättää niin, että se ei ole muun liikenteen tiellä.
Tienvarteen parkkeeraaminenkin on sallittua. Väärämäentiellä liikkuu kuitenkin myös raskaampaa liikennettä, joten tilaa täytyy jättää riittävästi leveämmillekin menopeleille.
Alla olevasta kartasta näkee kohdan, josta polku alkaa, ja johon auton voi jättää. Kartan kokoa voi muokata oikeassa alakulmassa olevista näppäimistä. Kartasta voi myös hakea ajo-ohjeet kohteeseen.
