Lehtemme tämänpäiväinen yrittäjäteema viritti toimittajassa uteliaisuuden lähteä kysymään, mitä kylillä ollaan mieltä Alajärven palveluista, onko niitä riittävästi ja minkälaisia palveluita ihmiset ylipäätään eniten käyttävät.
Sateinen maanantai on häätänyt keskustan katujen jalankulkijat ja pyöräilijät minimiin ja päätän etsiä ihmisiä palveluiden parista.
Keskustassa sijaitsevassa kahvila Helmessä oli lounasaikaan muutamia istujia. Heistä kukaan ei tahtonut ruveta toimittajan kanssa juttusille. On tosin ymmärrettävää, että herkullinen leivoskahvi nenän edessä houkuttelee enemmän, kuin uteliaan toimittajan kanssa jaarittelu.
Seuraavaksi matkaan kohti huoltoasemien baareja. Siellähän tunnetusti istuu pöydällinen tietäjiä, joilla varmasti on mielipiteitä. ABC:n vakiopöydästä on juuri porukkaa lähtenyt ja jäljellä olevat toteavat, etteivät he rupea lehteen kuvan kanssa. Haahuilu pöydästä toiseen ei tuota myöskään tulosta, sillä loput asiakkaat ovat ohikulkumatkalla.
Kivijalkakauppoja kaivataan
Teboilin terassilla tärppää. Pari isäntää on juuri tulossa ulos lounaalta. Kyösti Hirsimäki, 47, istahtaa pöytään haastateltavaksi. Hän sanoo olevansa pääosin tyytyväinen Alajärven palveluihin. Juuri vatsansa täyteen saanut mies kehuu erityisesti, että lounasta on hyvin saatavilla monesta eri paikasta.
– Ei moitteen sijaa. Parhaiten toimii ruokapuoli. Uimahalli on tosi hyvä ja nuorille on muutoinkin hyvät harrastusmahdollisuudet, mies luettelee.
Hirsimäki kertoo käyttävänsä paikkakunnan palveluita aina, kun se vain on mahdollista. Pienten kivijalkakauppojen puuttuminen harmittaa.
– Kaupat ovat nykyään hyvin auki. Ennen vanhaan sunnuntaina ne olivat kokonaan kiinni ja lauantainakin vain yhteen. Nyt saa ruokaa iltakymmeneen saakka. Ennen oli myös kauppoja, mistä sai kenkiä ja vaateita. Ne ovat ne, jotka täältä nyt puuttuvat.
Toisaalta mies toteaa, että väkimäärä ei riitä pitämään kivijalkamyymälöitä pystyssä. Hän toivookin, että kaupunki tukisi yrittäjiä mahdollisimman paljon.
– Etenkin keskustassa, mikä nyt tuntuu autioituvan kokonaan, kaupungin yhteistyö olisi tärkeää. Kaupungin pitäisi antaa yrittäjille näkyvyyttä ja tsempata uusia yrittäjiä kaikin keinoin, Hirsimäki visioi.
Kysymys, mikä olisi yksi asia, joka pitäisi kaupungissa olla paremmin, onkin sitten vaikea.
– Annappas Mikko neuvoa, Hirsimäki huikkaa kaverilleen, joka ei kuitenkaan avuksi suostu.
– Varmaan tuo Rauno tietää, mitä pitää parantaa, mies kokeilee.
Mutta apuja ei tule sieltäkään suunnasta. Pöydän ääreen kertyy miesporukkaa, mutta vastausta ei löydy tai sitä ei kuulemma ehkä tohdita kertoa.
– Aika lailla tyytyväinen saa olla. Täällä on hyvät palvelut, kun vielä niitä pikkuputiikkeja olisi, Hirsimäki summaa pohdinnan päätteeksi.
Oma auto on pakko olla
Päästän miehet jatkamaan matkaansa ja astun sisälle kahvilaan. Riina Savela löytyy työn touhusta, mutta ehtii hetkeksi juttelemaan. Savelan mukaan peruspalvelut toimivat hyvin ja lähes kaikkea löytyy, mitä hän haluaa.
– Jos vaatteita tarvitsee, niin silloin joutuu lähtemään Seinäjoelle tai tilaamaan netistä. Urheiluvaatteet käyn aina ensin katsomassa, löytyykö niitä Kesportista.
30-vuotias alajärveläinen kertoo juuri päässeensä opiskelemaan Hämeenlinnaan. Hän on tyytyväinen etäopiskelumahdollisuudesta. Opiskelujen myötä Savela on kiinnostunut etätyötiloista ja pitää hyvänä, että sellaisetkin löytyy paikkakunnalta. Julkisen liikenteen puutuminen nousee esiin.
– Opiskelumahdollisuuksia täällä ei ole riittävästi ja nuoriso joutuu sen vuoksi lähtemään kauas. Onneksi minun opiskeluni on kokonaan monimuotona, niin ei tarvitse lähteä. Oma auto täällä on pakko olla, ilman sitä ei pärjää.
Savela jatkaa töitänsä ja toimittaja matkaansa. Itsekin ahkerana uimahallin käyttäjänä mieleeni juolahtaa, että uimahallin kahviossa saattaisi olla porukkaa. Suuntaan siis sinne seuraavaksi.
Leena Tyynelä tulee ovella vastaan ja suostuu iloisena jutteluun. Märkä tukka on piilossa pipon alla, sillä rouva on juuri tullut vesijumpasta.
– Olen aika huono muuten liikkumaan, mutta vesijumpassa tulee käytyä. Se on hyvää liikuntaa tällaiselle ei niin aktiiviselle liikkujalle, Tyynelä helähtää nauramaan.
Tyynelä kertoo käyneensä säännöllisesti jo neljä-viisi vuotta ohjatussa liikunnassa. Kansalaisopiston liikuntapalvelut tulevat myös puheeksi, sillä sieltäkin on sopivaa jumppaa löytynyt. Rouva sanoo olevansa kaupungin peruspalveluihin tyytyväinen.
– En niin aktiivinen ole, että joka päivä pitäisi johonkin päästä. Kaupassa käyn ja apteekissa ja puolivuosittain kokeissa. Nehän ne ovat eläkeläiselle tärkeimmät.
Tyynelä uskoo, että yritysten pärjäämiseen Alajärvellä ja etenkin uusien tänne tuloon vaikuttaa alueen sijainti.
– Jos ajatellaan vaikkapa Seinäjokea ja Vaasaa, niin onhan tämä kolkka syrjemmässä. Julkistakaan liikennettä ei ole. Kouluaikaan joku vuoro menee ohitse.
– Jos yritys ei pärjää, on se vähän tekohengitystä, jos sitä joudutaan koko ajan auttamaan. Varmasti on hyvä, jos kaupunki pitää yhteisiä palavereita yritysten kanssa ja eikö niitä pidetäkin, Tyynelä pohtii kysyttäessä, tulisiko kaupungin tukea paikallista yritystoimintaa.
Toiveita lapsiin liittyen
Suuntaan seuraavaksi kirjastoon lastenkirjojen osastolle. Sieltähän kuuluukin sipinää ja supinaa. Ilmiselvästi lapset tietävät, että kirjastossa pitää olla hiljaa.
Hyllyjen takaa löytyy 37-vuotias Erika Kuusjärvi kolmen lapsensa kanssa. Istahdamme penkille ja keskustelu alkaakin juuri kaupungin tarjoamista palveluista.
– Kirjastossa käymme säännöllisesti. Uimahallissa etenkin isommat lapset käyvät myös keskenään. Vapaa-ajan palveluita ja urheilumahdollisuuksia täällä on oikein hyvin tarjolla. Lapsille on myös paljon erilaista toimintaa.
Yhdeksänlapsisen perheen äidille päivittäistavarakauppojen palvelut ovat tärkeitä ja niihin Kuusjärvi onkin tyytyväinen. Pienten erikoisliikkeiden puutuminen nousee jälleen keskustelussa esiin.
– Vaatteita tulee hommattua muualta. Jos pitäisi ostaa joku kulta- tai hopeakoru, niin niitä täältä ei löydy.
– Olen kuullut, että vuokra-asuntoja on täältä vaikeaa löytää, Kuusjärvi lisää hetken pohdittuaan muita puutteita.
Yhtäkkiä paikalle pelmahtaa neljävuotias Adele, joka pyytää äitiään kuuntelemaan keppihevosesta kuuluvaa ääntä. Kuuntelemme hetken porukalla hevosten laukkaa ja jatkamme jutustelua.
Pienten lasten äitinä Kuusjärvellä on lapsiin liittyviä toiveita ja huoliakin. Omasta katraasta on jo tiedossa, että lukion jälkeen opiskelupaikkoja katsellaan kauempaa, mutta äidillä on toiveissa, että lapsia palaa takaisin elämän pariin kotipaikkakunnalle.
– Varhaiskasvatuksessa hoitajia on ehkäpä liian vähän siihen nähden, mitä siellä on ryhmissä lapsia. Toivoisin, että ryhmäkokojen kohtuullisena pysymiseen panostetaan.
Kohta keppareitaan tulevat näyttämään 2-vuotias Avella ja 7-vuotias Matilda. Pääsemme ihastelemaan myös halloweenkoristetta, jonka lapset löysivät.
Ison perheen huoliin liittyy myös soteuudistus, joka on viemässä viikonlopun lääkäripäivystyksen Seinäjoelle.
– Onhan siinä omat järjestelynsä, jos joutuu sairaan lapsen kanssa lähtemään kauas päivystykseen, äiti huolehtii.
Kuusjärvi ehdottaa kaupungille yhtä asiaa, miten se voisi tukea alueen palveluita.
– Jos haluaa matkustaa junalla, joutuu lähtemään Lapualle, eivätkä linja-autot täällä kulje. Pystyisiköhän siihen kaupunki vaikuttamaan, että olisi yhteyksiä muualle, hän kysyy.
