Alajärven Saukonkylästä kotoisin oleva elokuvaohjaaja ja näyttelijä Eerik Kantokoski on toteuttamassa lyhytelokuvaa kotikylästään. Materiaalin keruu on kilpajuoksua aikaa vastaan.
Ajatuksena on saada muistoja ja tarinoita talteen ennen kuin ne haihtuvat unholaan edesmenneiden mukana.
– Ihmiset vanhenevat ja tarinat uhkaavat unohtua. Saukonkylällä on kuitenkin värikäs historia ja haluan sitä talteen, Kantokoski kertoo.
Se ei ole vielä selvillä, onko kylästä tulossa dokumentti vai fiktiivinen elokuva. Kantokoskella on mielessä tavallisesta poikkeava, kokeellinen tapa tehdä elokuvaa. Hän uskoo, että inspiraatio aiheesta ja sisällöstä syntyy, kun hän näkee käytettävissä olevia kuvauspaikkoja.
– En kirjoita tarinaa tyhjästä. Haluan ensin katsoa, mitä on käytettävissä ja rakentaa elokuvan niiden ympärille. Tämä on tavallaan vastakkainen tapa kuin perinteinen tuotanto, jossa ensin tehdään käsikirjoitus ja vasta sen jälkeen mietitään, miten se toteutetaan.
Olematon budjetti
Kantokoski on järjestänyt kylällä tilaisuuden, jossa kerättiin tarinoita 50- ja 60-luvuilta. Hän on myös kuulutellut etsivänsä kuvauspaikkoja Saukonkylästä ja lähikunnista.
– Tällä hetkellä kerään resursseja niin paljon kuin mahdollista. Paljon on jo tullutkin ja lisää kaivataan puvustusta, rekvisiittaa, kuvauspaikkoja, mitä tahansa, mikä liittyy tuohon aikaan.
Tuotantotavassa on kyseessä myös taloudellinen valinta. Budjetti on ohjaajan mukaan lähes olematon.
– Jos minulla olisi 50 000 euron apuraha, niin mikäpä siinä olisi kirjoitella käsikirjoitusta ja sen jälkeen miettiä toteutusta, ohjaaja sanoo.
Tavoitteena on tehdä noin puolen tunnin mittainen lyhytelokuva, mutta lopullinen kesto elää projektin edetessä. Kantokoski painottaa tehokkuutta ja nopeaa tuotantorytmiä.
– Elokuvan tekeminen on usein liian raskasta ja kallista. Haluan kokeilla, miten ketterästi ja pienin resurssein voi tehdä silti laadukasta jälkeä.
Näyttelijöitä ei vielä ole valittu, eikä valmista ”kaartia” ole. Paikalliset ihmiset voivat päästä mukaan avustajiksi erityisesti, jos elokuva sijoittuu kylän menneisyyteen.
– Jos halutaan kuvata eläväistä 60-luvun kyläyhteisöä, ei se onnistu ilman ihmisiä taustalla. Tyhjä kylä ei vakuuta katsojaa.
Oman kylän pojan projekti
Saukonkylä valikoitui kuvausympäristöksi myös siksi, että Kantokoski on itse sieltä kotoisin.
– Tuttu kylä tuo turvaa suunnitteluun. On helpompi kysyä lupia ja löytää paikkoja, kun ihmiset tietävät, kuka olen. Moni ottaa itse yhteyttä, kun tietää, että elokuvaa tekee oman kylän poika.
Elokuvan mahdollisesta esityspaikasta tai julkaisukanavasta ei ole vielä päätöstä, mutta tarkoituksena on tuoda teos jossain vaiheessa yleisön nähtäväksi. Kantokosken edellinen työ, seitsemän minuutin tietokoneanimaatio Viimeinen haaste, valmistui opinnäytetyönä Seinäjoen ammattikorkeakouluun ja julkaistaan pian YouTubessa.
Kantokoski kertoo, kuinka työläs seitsemän minuutin lopputulos voikaan olla.
– Lyhytelokuvan tekeminen vie paljon aikaa, vaikka se olisi vain muutaman minuutin mittainen. Kaikki riippuu siitä, mitä halutaan kertoa ja millaisin keinoin. Muutaman minuutin lyhytelokuvan tekoon voi kulua alusta loppuun jopa puoli vuotta.