Kylläpä on taas kesä mennyt kuin siivillä. Tuntuu, että vasta oli äitienpäivä ja kauan odotettu Ankkurien paluu Superpesikseen. Pelejä on toki ehtinyt olla paljon, mutta yhdessä hurauksessa viikot ovat silti vierähtäneet.
Vaikka vauhti on ollut kova ja menestys vaihtelevaa, on Superpesiksessä pelaaminen ja maan parhaiden haastaminen ollut nautinnollista. Runkosarjan lopuksikin päästään haastamaan kovimmista kovimpia, kun vastassa ovat viime kauden finalistit.
Kauden mittaan moni pelaaja on kehittynyt suurin harppauksin ja tullut pääsarjaan ryminällä. Elmeri Koivusalmi on noussut Superin eliittiin kärkietenijänä. Tuukka Etula on ollut joukkueen tukipilari niin sisällä kuin ulkonakin. Juho Ihamäki on lyönyt hienot 48 juoksua. Jo pitkään Ankkurien runkopelaajiin kuuluva Mikael Penninkangas on ollut sarjan tehokkain 1–2-välin vaihtaja. Moni nuori pelaaja on saanut tulikasteensa ja suoriutunut hienosti.
Valitettavasti yksilöiden hienot onnistumiset eivät ole kantaneet siihen, että joukkueen voittosarake olisi kasvanut halutulla tavalla. Syitä on monia, mutta kuten olen jo aiemminkin todennut, itse koen epätasaisuuden isoimmaksi haasteeksi. Ote on useassa ottelussa kirvonnut ja jaksovoitot karanneet käsistä.
Ulkopeli on välillä vuotanut pahasti, mutta hyvinä hetkinä se on antanut mahdollisuuden voittoihin. Pesäpallo huipputasolla vaatii, että kaikki palaset loksahtavat paikoilleen oikeaan aikaan. Näin ei ole käynyt kovin montaa kertaa kesän aikana, vaan palapeli on jäänyt aina jostain nurkasta vajaaksi, vaikka kaikki elementit ovat olleet olemassa.
Kirjoitushetkellä on jo matemaattisesti selvää, että Ankkurit tulevat jäämään runkosarjassa kahden viimeisen joukkueen joukkoon. Tämä tarkoittaa sitä, että sarjapaikasta joudutaan taistelemaan karsintojen kautta.
Tällä hetkellä vastaan näyttäisi tulevan Koskenkorva, mutta Kossulla on vielä mahdollisuus kammeta Imatran edelle runkosarjan viimeisen viikon aikana. Viikon päästä ollaan viisaampia siitä, milloin ja missä pelit alkavat. Varmaa on kuitenkin se, että taistelusta tulee kovaa. Iskulause olkoon loppukauden ajan Ankkurien seurajohdon suusta tullut ”Periks ei ollenkaan!”