"Anna palaa Alajärvi!", vaati vieressäni seisonut pikkupoika. Toteamuksellaan hän yritti saada Alajärvi 40 vuotta lasershown jatkumaan viimeisten valonvälkkeiden jälkeen. Toivetta ei kuultu, mutta jälkensä hieno yhteinen hetki jätti varmasti kaikkien paikalla olleiden mieleen.
Aalto-keskus oli pullollaan väkeä, aurinko oli jo painunut kaupungintalon taakse. Alavolin Aitoa elämää aaltojen keskellä -tanssiesitys sopi täydellisesti tilaan ja paikkaan. Mukavan aasinsillan esityksen nimestä ja ympäristöstä otti myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja Esko Rintamäki. "Kaikkein hienoimmat aallot eivät synny järvellä, ne syntyvät ihmisistä, meistä alajärveläisistä." On helppo olla samaa mieltä.
Rintamäen mielestä on hienoa, että tapahtuma tuo kaupunkiin vieraita, mutta yhtä tärkeää hänestä oli se, että tapahtuma itsessään vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Alajärven kaupunki on onnistunut muutamassa vuodessa vakiinnuttamaan Aaltojen kaupunki -tapahtuman mainioksi loppukesän piristysruiskeeksi ja myös löytämään jatkuvasti uusia näkökulmia aaltoihinsa.
Lisäksi esille on onnistuttu tuomaan monipuolisesti alajärveläistä osaamista, mutta kuitenkin siten, ettei tapahtuman perusidea ole levinnyt liiaksi.
Kirjoittaessani tätä perjantai-iltana on edessä vielä 40-vuotiaan Alajärven kaupungin tapahtumavuoden huipennus eli pesäpallostadionille viritetty festivaali Komiat-yhtyeen, Ellinooran ja Juha Tapion luotsaamana. Vastaavan kokoluokan ilmaiskonsertteja on ihan varmasti järjestetty muuallakin, mutta yhtään esimerkkiä ei juuri nyt tule mieleen.
Pienet kaupungit voivat tehdä isoja asioita, kun tahtoa on. Eikä juhlavuosi tapahtumineen ole syntynyt itsestään, takana on aivan valtavasti suunnittelua ja työtä. Tällaiset tapahtumat eivät jää vain aikuisten mieleen. Nämä hetket jättävät jäljen – myös sen pikkupojan mieleen, joka halusi lasershown jatkuvan.
Välkkyvät valot Aalto-keskuksessa sammuivat. Mutta se, mitä juhlavuoden aikana yhdessä koettiin ei heti unohdu. Anna palaa Alajärvi! Hyvin tehty!