Suomessa on hyvin ainutlaatuinen ja kaunis tapa: rippikoululaiset ja avioliittoon vihityt saavat yleensä seurakunnalta lahjaksi Raamatun. Mutta voisiko olla monesti niin, että tuo lahjaksi saatu Sana jää pölyttymään kirjahyllyyn, sitä ei tule otettua esille. Se tulee otettua käyttöön monesti vasta sitten, kun elämässä on hätää ja vaikeuksia.
Jumalan tahto meidän kohdallamme olisi kuitenkin se, että Raamattu kuluisi käsissämme niin hyvinä kuin pahoina päivinä, ihan elämän arjessa.
Mitä tuon kirjan lukeminen voi saada aikaan?
Raamatusta ”sykkii” Jumalan rakastavat sydämen lyönnit – se kertoo siitä mitä Jeesus on tehnyt puolestamme ristillä saadaksemme syntimme anteeksi: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainoan Poikansa…” Joh.3:16.
Sanan lukemisen kautta voi sydämessäsi tapahtua ihmeitten ihme - usko Jeesukseen omana Vapahtajana voi päästä syntymään. Paavali opettaa meitä kirjeessään: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana” Room.10:17.
Sanan ”peilin” äärellä ymmärrän, että ilman Jeesusta eläessäni olen matkalla kohti kadotusta, ja toisaalta ymmärrän sen, että uskoessani Jeesukseen, seuratessani Häntä, olen matkalla taivaaseen.
Sana kutsuu minua ja sinua Jeesuksen seuraan - se on Raamatun lukemisen ja kuulemisen tärkein tehtävä.
Raamattua lukiessani ymmärrän myös, miten on hyvä elää suhteessa Jumalaan ja lähimmäiseen. Raamatun sana on tällöin ikään kuin ”elämän perustuslaki” – ”Miten nuorukainen pysyy oikella tiellä. Siten, että hän noudattaa Sinun Sanaasi”.
Siinä Raamatun ohje henkilökohtaiseen sekä yhteiskunnalliseen elämään.
Annetaan Raamatun kulua käsissämme.
Harri Silvolahti