Etelä-Pohjanmaan liiton uuteen teemakarttaan on koottu maakuntamme kulttuuriympäristökohteet. Kartta sisältää tietoa muun muassa arvokkaista maisema-alueista, rakennetuista ympäristöistä ja arkeologiasta.
Ja kyllä, mukana on kohteita myös Järviseudulta. Muinaisjäännöksistä kertovia pisteitä kartassa on ympäri Järviseutua kymmeniä: kivikautisia asuinpaikkoja, tervahautoja, pyyntikuoppia.
Maakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ovat esimerkiksi entinen Keisalan koulu Soinissa ja Koskenvarren kansakoulu sekä Mäkelän kauppa Alajärvellä. Kurejokilaakso ja Paalijärvi taas ovat maakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta, samoin koko Lappajärven ympäristö.
Valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä Järviseudulla ovat esimerkiksi Alajärven, Vimpelin ja Soinin kirkot sekä Lappajärven Kirkkoniemi.
Tähän kategoriaan kuuluu myös minun kotikyläni, piskuinen Ylipää, aivan Lappajärven ja Alajärven rajalla.
Asutusta kotikylääni on tullut jo 1500-luvulla. Talot ovat nousseet nauhamaisesti tien varteen ja pellot laskeutuvat järveä kohti. Kyläraittia komistavat punamultaiset yksikerroksiset maalaistalot, joiden historia ulottuu satojen vuosien taakse. Tie Kurejoelle valmistui 1840-luvulla.
Koulurakennuksista vanhempi, 1911 valmistunut, on edelleen kaunis ja ryhdikäs ja toimii kylätalona, uudempaa asuttaa lapsiperhe, sillä kyläkoulumme lakkautettiin vuonna 2005.
– Mieletön etuoikeus asua sellaisessa, toteaa Etelä-Pohjanmaan liiton maakunta-arkkitehti Annukka Kuoppala, kun hänen kanssaan puhelimessa juttelen.
Kuoppalan mukaan etuoikeudeksi asian tekee se, että kylässämme asuvat saavat olla osa sukupolvien ketjua–kiinnittyä kylän maisemaan, historiaan ja niihin liittyvään kulttuuriperintöön. Kuoppala lisää, että vastaavia valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä ei Suomessa kovin monta ole.
Miltäpä sitten tuntuu asua arvokkaassa kulttuuriympäristössä? Maisemassa, jota leimaavat huolella hoidetut pellot ja pihat, mutkitteleva maantie sekä puiden lomasta pilkottava järvi. Maisemassa, johon kuuluvat myös tyhjentyneet navetat, autiotalot ja kesäisin ojanpenkoilla rehottavat lupiinit.
Olen asunut tässä maisemassa 30 vuotta, tänne olen juurtunut ja kiinnittynyt. Olen kuullut tarinoita siitä, kuinka vilkasta elämä täällä joskus onkaan ollut: on ollut väkeä, palveluita, kylätiellä vilskettä. Nykyään kylätie on paitsi hiljainen, myös mutkainen ja kapea ja sen päällyste kuopille kulunut.
Kuoppalan mainitsema sukupolvien ketju näyttäytyy minulle parhaimmillaan esimerkiksi silloin, kun naapurin isännän traktorin hytistä pilkottaa pieni pää: siinä on kaksi sukupolvea menossa yhdessä pellolle tai navetalle. Tai kun jo poisnukkuneen appiukkoni jalanjäljissä mieheni ja kaksi poikaani viettävät joka syksy viikonloppuja hirvimetsällä.
– Omat juuremme monipuolisesti tuntemalla ja ymmärtämällä olemme monella tapaa vahvempia, emmekä vain muotivirtausten vietävissä, toteaa maakunta-arkkitehti Kuoppala.
Ja on kyllä täysin oikeassa.
Korjaus: Ylipään koulu on lakkautettu vuonna 2005, ei 2007, kuten jutussa alun perin luki.