Soinin Yhteistalon pihalla koettiin kuumia hetkiä kesällä 1985.
Lavalle nousi hurjaan suosioon ponkaissut porilaisyhtye Dingo, jonka suurimpia hittejä ovat Levoton Tuhkimo ja Autiotalo.
Soinissa esiintyessään Dingo oli lyhyeksi jääneen uransa huipulla.
Pyyhkeet nimmareilla tallessa edelleen
Dingon elämää nähnyt keikkabussi kaarsi Soiniin heinäkuun viidentenä päivänä.
Yhteistalon pihalle oli rakennettu esiintymislava.
Kökkäväkeä oli järjestelyissä mukana kymmeniä.
– Kallis yhtyehän se oli, mutta taisimme kuitenkin taloudellisesti pärjätä, muistelee soinilainen Jussi Roponen.
Hän toimi pitkään puuhamiehenä järjestämässä yhteistalolle erilaisia tapahtumia.
Orkesterien taukotila oli yhteistalon alakerrassa. Sinne Dingollekin kannettiin monenlaista juomaa ja syötävää.
– Jokaiselle piti olla tietysti omat pyyhkeet. Sain niihin sitten kaikkien nimikirjoitukset. Pyyhkeet ovat minulla edelleen tallessa.
Roponen suunnittelee laittavansa Dingo-pyyhkeet arpajaispalkinnoiksi ja lahjoittavansa arpajaistulot yhteistalon hyväksi.
Yleisö villiintyi bändistä
Yleisöä yhteistalon pihalla oli paljon, iso osa Soinin ulkopuolelta.
- Suuremmaksi osaksi porukka oli aika nuorta, joka villiintyi bändistä, muistelee alajärveläinen Kirsti Kivelä.
Hän oli 27-vuotias, keikalla järjestyksenvalvojana eikä erityisemmin Dingoa fanittanut.
- Olin aivan esiintymislavan vieressä seuraamassa, että fanit eivät hullaantuneet liikaa eivätkä esimerkiksi hypänneet lavalle.
Kivelä muistelee, että Dingon jäsenet olivat hyvin meikattuja.
Sekin vaikutti hänestä uponneen nuorisoon, vaikka miesten meikkaaminen ei tuohon aikaan yleistä ollutkaan.
Yleisön joukossa heiluivat värikkäät sifonkihuivit, joita oli kiedottu ranteisiin ja jalkoihin.
- Olihan se ihan huippua, että saatiin Dingo Soiniin esiintymään, Kivelä sanoo.
Dingoa kotipihassa kuunnellen
Soinin nuorisosihteerinä oli kesällä 1985 Pirkko Simo.
Hän oli loppukeväästä asti äitiyslomalla ja tuli sairaalasta pienen käärönsä kanssa juuri konserttipäivänä, 5.7.
- Muistan, että kuuntelin Dingoa haltioissani kotipihassa. Tuntui kummalliselta että he olivat niin lähellä ja Soinissa!
Teija Valteen isä Eero Laukkonen oli tapahtumaa järjestämässä ja säästi pääsylipun muistoksi.
Valtee itse oli tuolloin 11-vuotias eikä päässyt keikalle.
- Tuohon aikaan Soinin yhteistalolla oli aina jotkut kekkerit ja koko kylä niitä yhteisvoimin järjesti, Valtee muistelee.
Pääsylipun mukaan Dingon konsertin järjesti Soinin Sisu ja lipun hinta oli 40 markkaa.
Mummo ja pappa liekeissä
Vimpeliläinen Piia Lassila oli Soinissa Dingoa katsomassa mummonsa ja pappansa, Reino ja Helvi Ahosen, kanssa.
Lassila oli tuolloin 15-vuotias, mukana oli myös Leea-sisko.
- Mummo näki Nipan ja kuvakin saatiin. Mummo ja pappa olivat yhtä liekeissä kuin mekin, Lassila kertoo.
Tuula Harjula muistaa heinäkuisen päivän vuonna 1985 hyvin.
Perheellä oli vene Suninsalmen rannassa ja he olivat lähdössä järvelle, kun Dingon keikkabussi pysähtyi paikalle.
- Osa pojista tuli uimaan ennen keikkaa. Yhden "unikeon" he heittivät laiturilta järveen. Itse Nipa, Pertti Neumann, istui meidän veneen laidalla.
Neumannia kiinnosti perheen itse tekemä vene Marika, ja mies kertoi olleensa merimiehenä.
– Erityisesti häntä kiinnosti veneen moottori, joka oli 40-luvulta oleva Wickström-moottori. Se oli bensa-/petroolikäyttöinen. Nipan mielestä oli mielenkiintoista se, että moottori käynnistettiin pieneen kuppiin laitettavalla bensalla, joka valui sylinteriin ja käynnisti koneen, Harjula muistelee.
Kun keikkaporukka lähti kohti Soinia, Harjulat kertoivat silloin 8-, 6- ja 3-vuotiaille pojilleen, kuka siinä veneen laidalla istui äskettäin ja mikä tämä äänekäs porukka oli.
– Siitä alkoi melkoinen huuto ja rieha, Dingo, Dingo, Dingo. Siinä minäkin sitten aloin laulella pojille Autiotalo-kappaletta, joka siihen aikaan soi usein radiossa ja oli mukaansa tempaava.
Sifonkihuivi ja rannerenkaat
Kirsti Salmela oli paikalla Yhteistalon pihalla ja muistaa olleensa ikionnellinen teinityttö, 12-vuotias.
- Inga-siskolta oli lainassa sifonkihuivi ja rannerenkaita. Päälläni oli valkoinen t-paita, jossa luki punaisella edessä Dingo.
Salmela kertoo nähneensä Neumannin jokunen vuosi sitten Tallinnassa.
- Hän muisti Soinin keikan tai ainakin väitti muistavansa.
Liisa Haakana osti liput hyvissä ajoin lapsenvahtirahoilla.
- Ai luoja se oli tärkeä ja odotettu keikka!
Vähän ennen kesää Haakanan vanhemmat kuitenkin sanoivat, että keikalle ei ole menemistä, ellei jompikumpi sisaruksista lähde vahdiksi.
- Onneksi Male heltyi, vaikkei Dingo hänelle napannutkaan.
Alajärveläinen Saila Kivipelto oli Dingon Soinin-keikan aikaan sen verran nuori, ettei päässyt paikalle.
- Muistan ikuisesti sen, kun en saanut lähteä. Itkin vuolaasti. Isä yritti lohduttaa esittämällä huivi kaulassa Nipaa ja lauloi Autiotaloa.
Yö Alajärvellä
Dingo yöpyi Kantakrouvissa Alajärvellä ja fanit päivystivät siellä.
Paikalla olivat myös siskokset Nina Pitkäaho ja Tuija Runninmäki, joiden sukunimi oli tuolloin vielä Joensuu.
– Menimme sisälle ravintolaan kahville. Ilmeisesti kukaan muu fani ei keksinyt sitä, sillä ravintola oli aika tyhjä. Kävimme hotellihuoneiden käytävälläkin. Yksi ovi oli auki ja näimme osan Dingosta siellä, Pitkäaho kertoo.
Kun muusikot tulivat ulos hotellista ja siirtyivät bussiin, oli pihalla paljon väkeä.
– Silloin mekin näimme heidät. Jotain fanikortteja he ehtivät jakaa ennen kuin menivät keikkabussiin.
Juttuun on kerätty muistoja Dingon vierailuista paitsi haastatellen myös Alajärven ja Soinin Facebook-ryhmistä. Niiden julkaisemiseen on saatu lupa.
