Jos etukäteen tehdyistä suunnitelmista ja pitävistä päätöksistä huolimatta käy näin: löydät itsesi kontallaan saunan lauteiden alta porsta kädessä, niin mitä on tapahtunut?
On käynyt niin, että ylisukupolvinen ja verenperintönä siirtyvä joulun ajan siivoushulluus nitisti taas kerran heiveröisen yrityksen luoda oma ”jouluna perussiivous kyllä riittää”- ideologia.
Sillä eihän se riitä!
Aivan vapaasti voi harjoitella kevyen moppauksen visualisoimista, mutta suljepa nyt oikein silmäsi ja anna lapsuuden ajan joulutouhun virrata muistoistasi. Mitä näet?
Näet äitisi kolmiportaisella jakkaralla pää ja hartiat keittiön yläkaapissa vaihtamassa hyllypapereita ja järjestelemässä pakasterasioita. Strömbergin hellan jokaisella neljällä keittolevyllä kiehuu kattila ja uunissa näyttää olevan palamispisteessä joulutorttuja. Itse kaulitusta ja käännetystä taikinasta.
Isäsi istuu talon toisessa päässä sanomalehden takana ja vilkaisee poissaolevasti seinäkelloa. Ilmeisesti hän on tortunpaiston kellottaja, mutta vaikuttaa siltä että asia on livahtanut mielestä.
No, äiti saa kyllä tuon harhailevan katseen terästymään aivan hetken kuluttua.
Jos tämäntapaiset mielikuvat liittyvät sinun lapsuutesi jouluihin, niin on luonnollista ja suorastaan väistämätöntä hoitaa lauteiden aluset kuntoon.
Mitäpä jos tänä jouluna valmistelet tulevaa juhlaa 70-luvun konseptin mukaan? Teet kaiken mahdollisen mahdollisimman lyhyessä ajassa unohtamatta ulkovarastoja ja kokkaat ja paistat kuin pistoksen saanut.
Kyllä nykypäivän lasten täytyy kerran nähdä miten joulu tehdään perusteellisesti perinteellä. Mikään stressi ei ole niin mehevää kuin joulustressi!