Alajärveläinen Minna-Mari Harju on valinnut uran, johon päätyy vain aniharva nainen maailmassa.
Jo ylioppilaskirjoitusten kuluessa kevättalvella 1995 Minna-Marilla oli tiedossa koulutuspaikka North American Institute of Aviationissa Etelä-Carolinassa. Tähtäimessä oli lentäjän upea ammatti.
– Olen ollut onnekas, sillä opiskelun jälkeen olen toiminut sekä kouluttajana että lentäjänä kahdessa eri yrityksessä. Koulutusvalintaani en ole koskaan katunut, vaikka jo nyt tiedän, että USA:ssa tällä alalla on tehtävä paljon pitkiä työpäiviä, kuukauden Alajärvellä lomalla ollut Minna-Mari Harju toteaa.
– Kyllähän koti on aina koti, mutta asun siellä, missä työkin on, Harju toteaa päättäväisesti kysyttäessä paluusta Suomeen.
Minna-Marin tie Amerikkaan lähti oikeastaan vaihto-oppilasvuodesta lukion ensimmäisen luokan jälkeen. Tuolloin hän oppi tuntemaan maata ja viihtyi omassa vaihto-oppilasperheessään.
Kaksi vuotta kului kuitenkin vielä Alajärven lukiossa, kunnes ilmailualan lehdestä tuli vastaan USA:n yhden arvostetuimman ilmailualan oppilaitoksen ilmoitus.
– Tiesin, että monet Finnairin työntekijät ovat käyneet juuri tämän koulun ja siksi tiesin sen luotettavaksi jo yli 30 vuotta vanhaksi oppilaitokseksi.
Pääsykokeet pidettiin Helsingissä ja opiskelemaan pääsi myös muutama muu suomalainen nuori.
Minna-Mari sanoo koulutusajan sujuneen hyvin ja kannustaa nuoria kokeilemaan kansainvälisiä mahdollisuuksia. Samalla hän kuitenkin puhuu valitsemansa uran vastuullisuudesta.
– Koulutuksen jälkeen olen toiminut kouluttajana ja olen ylpeä ja varma kaikista omista oppilaistani. Periaatteeni on se, että oppilas ei ole valmis lentämään ennen kuin uskaltaisin pistää oman perheeni oppilaan kyytiin.
Opettajan vastuu oppilaan lentotaidosta säilyy lakisääteisesti 1. lupakortin saavuttamiseen saakka. Senkin jälkeen, mikäli sattuu suuri onnettomuus, on lennonopettajan kyettävä esittämään asiakirjoista, mitä oppilaalle on opetettu, Minna-Mari Harju kertoo.
Juttu on osa Vain ysärijutut -sarjaamme ja julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.1998.