Joka vuosi elokuun kynnyksellä avopalvelujohtaja Anne Mariaporin mielessä ovat nuoret, joille kouluun lähteminen ei ole innostava uusi alku, vaan ahdistava kynnys.
– Aina on heitä, joille jo pelkkä koulurakennuksen näkeminen aiheuttaa valtavaa stressiä, Mariapori sanoo. Hänellä on vuosien työkokemus koulupudokkaiden itsensä sekä heidän vanhempiensa kanssa. Tällä hetkellä alajärveläinen Mariapori työskentelee Seinäjoella Kotico avopalvelut Oy:ssä.
Mariapori korostaa juuri ensimmäisten koulupäivien tärkeyttä.
– Ne rakentavat perustan koko lukuvuoden oppimiselle ja kaverisuhteille. Jos nuori ei alussa löydä paikkaansa, ulkopuolisuuden tunne voi jäädä pysyväksi.
Jokainen poissaolopäivä nostaa kynnystä.
– Kun poissaolot alkavat toistua, ei kannata jäädä odottelemaan, että tilanne paranee itsestään. Tärkeää on puuttua siihen heti, eikä vasta siinä vaiheessa, kun nuori on jo jäänyt kokonaan syrjään, Mariapori sanoo.
Vanhemman ensimmäinen askel on kuunnella nuorta herkällä korvalla. Mikä koulussa tuntuu vaikealta?
– Onko taustalla väsymystä, koulukiusaamista tai oppimisen haasteita? Pelkkä käskeminen ei yleensä auta, Mariapori muistuttaa.
Hän korostaa, että tilanteen korjaaminen vaatii usein yhteistyötä kodin ja koulun välillä.
– Kun sekä vanhemmat että koulu seuraavat nuoren vointia ja poissaoloja, asioihin voidaan puuttua ajoissa.
Jos poissaolot jatkuvat, kuvaan astuvat oppilashuollon ammattilaiset, kuten kuraattorit, koulupsykologit, terveydenhoitajat ja Mariaporin kaltaiset asiantuntijat.
Paluu kouluun kannattaa rakentaa nuoren jaksamisen mukaan.
– Esimerkiksi pilkkoa nuoren arki palasiin ja kohentaa niitä osa kerrallaan. Tärkeintä on, että suunta on oikea.
Tunnistamattomat oppimisvaikeudet
Anne Mariapori näkee yleisimpinä nuorten kouluunlähtöä vaikeuttavina tekijöinä koulukiusaamisen, oppimisvaikeudet, liiallisen pelaamisen ja kesän aikana sekoittuneen unirytmin.
Koulukiusaaminen ja oppimisvaikeudet voivat jäädä piiloon joko siksi, ettei niistä puhua tai koska niitä ei vielä tunnisteta. Pelaaminen ja univaikeudet voivat puolestaan olla seurausta toisistaan.
Jälkimmäisiin puuttuminen lähtee ensisijaisesti kotoa.
– Pelaamisen ja nukkumaan menemisen säännöt on sovittava yhdessä ja ajoissa.
Kun Mariapori puhuu ajoissa sopimisesta, hän näyttää kädellä noin metrin mittaa.
– Kaikki säännöt on huomattavasti helpompi juurruttaa taaperoikäiselle kuin kuudesluokkalaiselle.
Kiusaaminen kouluympäristössä on usein vaikea taklattava.
– Pelko ja ahdistus voivat olla niin voimakkaita, että jo pelkkä ajatus koulunkäynnistä tuntuu mahdottomalta. Joskus olen harjoitellut nuoren kanssa kouluun lähtöä sillä, että olemme kesällä menneet pelaamaan palloa koulun pihaan.
Mariaporin kokemuksen mukaan koulupudokuus on yleisintä alakoulun viimeisillä luokilla ja yläkoulussa. Yläkoulu tuo monelle nuorelle uudenlaista vastuuta ja vapautta. Samalla se voi olla neuropsykiatrisia haasteita kokevalle nuorelle yksi koulupolun kuormittavimmista vaiheista.
– Siirtyminen luokasta toiseen, eri opettajien erilaiset käytännöt ja lisääntyvä itsenäisyys voivat olla liikaa esimerkiksi ADHD- tai autismikirjon oppilaalle.
Avopalvelujohtaja Anne Mariapori korostaa, että tässäkin tärkeää on hyvä tiedonkulku kodin, oppilashuollon ja opettajien välillä sekä konkreettinen arjen tuki.