Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1984, neljäkymmentä vuotta sitten, 26-vuotiaana.
Päästyäni Alajärven keskikoulusta vuonna 1974 menin heti kihloihin ja avioiduin vuoden kuluttua 17-vuotiaana.
Muutimme työn perässä Raumalle.
Äidiksi tulin ennen kuin täytin 18. Tyttäreni ollessa vuoden vanha aloitin Raumalla kauppaopiston, josta valmistuin kolmen vuoden kuluttua kiitettävin arvosanoin.
Sain heti hyvän, vakituisen työpaikan, jossa viihdyin.
Keväällä 1983 Alajärvellä juhlittiin serkkuni lakkiaisia.
Juhlissa sisareni ja neljä serkkuani, joilla kaikilla oli lakki, asettuivat kuvattavaksi.
– Ajattele, sinäkin voisit olla tuossa, jos olisit mennyt lukioon, sanoi äitini. Kuusi tyttöserkusta rivissä ylioppilaslakki päässä, olisihan se ollut komeaa. Ennen sotia syntyneissä vanhemmissamme ei ollut yhtään ylioppilasta, olimme sukumme ensimmäinen kouluttautuva sukupolvi.
Valkolakki oli tärkeä koulutuksen symboli.
Opittuja oli jo unohtunut
Jotain kilahti mielessäni.
Jos elämä kerran siitä on kiinni, niin hankitaan se perhanan piimälakki! Kirjoittauduin syksyllä iltaoppikouluun.
Koska olin käynyt kolmivuotisen kauppaopiston, minulla oli sellaisenaan oikeus osallistua yo-kokeeseen.
Oli kulunut monta vuotta, joten olin unohtanut opittuja.
Syksyllä 1983 kävin valikoidusti iltaoppikoulun tunneilla kerratakseni kieliä ja matikkaa.
Päätin, että kirjoitan heti keväällä. Tavoitteena oli päästä ylioppilaaksi, arvosanoista en välittänyt. Aikaa oli puoli vuotta.
En puhunut suvulle mitään. Asuin kaukana Alajärvestä, joten salaisuus oli helppo pitää.
Töitä ja opiskelua
Kävin päivät töissä ja iltaisin opiskelin.
Helmikuussa pidin talvilomaa sillä viikolla, kun oli kielten kuuntelut.
Koitti maaliskuu. Pyysin töistä kuukaudeksi opintovapaata, jonka sain.
Alkoi hillitön lukeminen. Luin kirjat ensin nopeasti yhden kerran läpi. Toisella kerralla revin kylmästi irti sellaiset sivut, joita en katsonut tarvitsevani. Otin riskin, koska aikaa ei ollut.
Kolmannella kierroksella luin typistetyt painokset hyvin. Niillä eväillä menin kokeisiin.
Sain C:n paperit. Erityisen ylpeä olen äidinkielen laudaturista ja pitkän ruotsin magnasta. Eximiaa ei silloin ollut. B oli huonoin saamani arvosana. Olen ylioppilas, mutta lukion päästötodistusta minulla ei ole.
Suku oli lentää selälleen, kun sai kuulla minun kirjoittaneen ylioppilaaksi puolessa vuodessa.
Yo-todistustani en ole joutunut näyttämään missään, eikä sitä kuuden serkuksen kuvaakaan koskaan otettu, mutta onhan minulla kiva vappuhattu.
Eija Rontu, o.s. Kiviaho
Tampere