Siskollani on autistinen poika. Hänen koulutiensä alku oli takkuinen, sillä heidän kotikaupunkinsa sivistystoimessa oli ennakkokäsitys autismidiagnoosista. Koulumaailmassa ei pidetty mahdollisena sitä, että poika voisi mitenkään selvitä normaaleista kouluaineista.
Siskoni ei koulun tai sivistystoimen touhusta pitänyt. Hän esimerkiksi kyseenalaisti oppiaineiden yksilöittämisperusteet, sillä pojalle ei pidetty ensimmäisten kouluvuosiensa aikana yksiäkään kokeita, joiden perusteella hänen osaamistaan olisi voinut arvioida. Koulu tai kaupunki ei myöskään testannut pojan oppimisvalmiuksia.
Tilanne johti lopulta siihen, että siskoni perhe muutti kokonaan toiselle paikkakunnalle. Siellä poika meni tavalliseen kouluun, sai tarvitsemansa tuen ja suoritti peruskoulun noin 7,5 keskiarvolla. Tällä hetkellä poika opiskelee erityisammattikoulussa toiveammattiinsa ja haaveilee työstä kaupassa.
Siskonpoikani tarina on hyvä esimerkki ennakkoluuloista, joita valitettavan moni kohtaa niin koulussa kuin työelämässäkin.
Jos erotut muista esimerkiksi jonkin vamman, sairauden tai oireen takia, sinut voidaan helposti leimata tyhmäksi. Silloin vaikkapa työ- tai harjoittelupaikka voi olla saavuttamaton haave.
Osatyökykyisen palkkaamisessa on monella työnantajalla suuri kynnys, joka johtuu lähinnä ennakkoluuloista. Monelta työpaikalta löytyisi kyllä tehtäviä, joita hekin voisivat hoitaa, mutta tiedonpuute ja erilaisuuden pelko estävät palkkaamisen. Kuten Alvariinin yrittäjä Salla Hemminki lehtemme jutussa toteaa, erityistä tukea tarvitsevan työntekijän palkkaaminen rikastuttaa työyhteisöä. Siihen voi saada myös tukea.