Sääksjärven kylässä Vimpelissä peltomaiseman reunalla seisoo idyllinen punainen maalaistalo. Pihassa tulijaa tervehtivät äänekkäästi kaksi suomenajokoiraa ja yksi jämtlanninpystykorva.
Kun koirat on saatu rapsuteltua, talon emäntä ja lammastilan yrittäjä Terhi Honkonen johdattaa vieraan talon taakse, jossa kahdeksan lammasta keskeyttää ruohon syönnin kääntyen katsomaan tulijaa. Näkymä on levollinen ja kaikenlainen kiireen tuntu katoaa samalla hetkellä.
Johtajalampaan esimerkistä koko porukka lähtee tulemaan kohti. Loppulauma seisahtuu tarkkailemaan, kun Kaarina-johtaja käy tarkistamassa vieraan aikeet. Pari nuuhkaisua riittää ja rauha palaa pihaan.
Lampaat jatkavat laiduntamistaan ja vain silloin tällöin pihan perältä kuuluva venyttelevä kooooot, kooooot tai kipakka kvaak rikkovat hiljaisuuden.
Hyvinvointia eläimistä
Honkonen hankki ensimmäiset lampaansa kymmenen vuotta sitten. Myöhemmin pihaan ilmaantui myös kanoja ja ankkoja. Tuntui, että eläimet antoivat hyvää vastapainoa työlle. Honkonen on opettajana Perhon yläasteella ja lukiossa.
Tilalla vierailevat ihmiset sanoivat myös, että eläinten kanssa on mukavaa. Kun sitten Kraatterijärven matkailuhankkeiden tiimoilta etsittiin osa-aikayrittäjiä tuottamaan elämyspalveluita, syntyi tänä keväänä ajatus jakaa eläinten tuoma ilo myös muille.
– Ajattelin, että miksipä ei. Olen saanut eläimistä itse niin paljon hyvinvointia, ja kun ihmiset ovat käyneet täällä, moni sanoo, että täällä on hyvä olla, Honkonen kertoo.
Honkonen tarjoaa kolmenlaisia kokemuksia: lammas pop-up -kahviloita, iltanuotioita eläinten seurassa sekä käsityökursseja, joissa hyödynnetään omien lampaiden villaa.
– Tähän voi tulla kahvitelemaan ja syömään leivonnaisia, jotka ovat villivihanneksista tehtyjä makeita tai suolaisia. Samalla voi katsella eläimiä ja niiden touhuja. Olla vaan hetken nuotion äärellä ihan rauhassa, Honkonen kuvailee.
Tilalla on jo järjestettykin illanviettoja lampaiden seurassa. Iltanuotiolla grillataan makkaraa, paistetaan lättyjä ja nautitaan rauhasta. Tilalla tarjotaan yksinkertaisesti pysähtymistä ja rauhaa, mitä kiireisen arjen keskellä itse kukin kaipaa.
– Nuotiolla istuessa voi kokea miltä tuntuu, kun voittaa eläimen luottamuksen niiden tullessa rapsuteltavaksi. Se on erityinen kiireettömyyden hetki.
Ajatus pysähtyy lampaita seuratessa. Ne nyhtävät ruohoa saparot viuhuen. Ehkä kuuluu pieni rouskutus. Yhtäkkiä laumaan tulee vilskettä, kun lampaat hoksaavat, että emännän käsissä on leipää. Se käydään syömässä vilkkaasti, jonka jälkeen hitaus palaa pihaan.
Käsityökursseilla Honkonen opettaa muun muassa kasvivärjäystä, huovutusta ja kehräystä. Villat ovat omien lampaiden, ja kurssit järjestetään osin eläinten läsnä ollessa.
Vaikka Honkonen ei miellä itseään lampuriksi, hänen tietämyksensä lampaista, villasta ja käsitöistä on perusteellista. Hän on nimittäin opiskellut opettajan ammatin lisäksi lammasfarmariksi.
– Kun itse on kerinyt lampaan ja tietää, miltä villa tuntuu käsissä, osaa havainnollistaa sen matkan raakavillasta valmiiksi tuotteeksi ihan eri tavalla kuin tavallisella kurssilla, hän sanoo.
Videolla Terhi Honkonen näyttää, kuinka koiraa voi käyttää apuna lampaiden siirtämisessä. Juttu jatkuu viedon ja kuvien jälkeen. Video: Erja Pekkala.
Elämyksiä pienessä mittakaavassa
Pihassa ollaan kuin lakeuden laidalla. Kurjet huutavat viereisellä pellolla, joka hetken kuluttua viheriöi antaen kaikelle kehystä.
Eläinpiha ei tavoittele massoja. Pienet ryhmät, intiimi tunnelma ja rauhallinen ympäristö ovat toiminnan ytimessä. Tapahtumiin ilmoittaudutaan etukäteen. Avoimesti voi tulla silloin, kun pop-up kahvila on auki.
Alkuun Honkonen kertoi olleensa epävarma siitä, onko pienen lammastilan toiminta tarpeeksi kiinnostavaa, jotta matkailijoita ylipäätään tulisi paikalle.
– Olen miettinyt sitä tosi pitkään, että tämä nyt on vain tämmöistä. Mutta nyt aika oli jotenkin kypsä. Myös se kannusti, että Leader Aisaparilta sai rahoitusta osa-aikaisen yrityksen perustamiseen.
Myös ajatus toiminnan kiinnostavuudesta kypsyi.
– Ehkä sellainen, mikä itselle on itsestään selvää, voi toiselle olla ihan hienoa ja erilaista.
Lampaat ovat Suomen alkuperäisrotuja sekä Ahvenanmaan ja Gotlannin lampaiden risteytyksiä. Kanat ja ankat ovat maatiaisrotuja, ja niiden munista syntyy nuotiolla esimerkiksi nokkoslättyjä. Vierailut eläinpihalle varataan etukäteen sosiaalisen median kautta tai myöhemmin avattavan verkkosivun kautta.
– En hae suurta. Haen kohtaamisia, joissa eläin ja ihminen voivat jakaa hetken – kiireettä, luonnon keskellä.