Rupesin muistelemaan taloja, mitä oli 1950-luvulla saman tien varressa, eli Hoiskontien, missä meidän pieni mökki oli. Eipä vain muisti pelannutkaan. Aina vain muistui uusia nimiä ja taloja. Mutta mitkä oli tuohon aikaan, ennen 1960-lukua rakennettuja?
Nämä ajattelisin, että oli silloin ainakin Yli-Ollin mutkasta meille päin lähtiessä: Viitaniemen matkustajakoti, sitten joku talo, jossa taisi olla linja-autoasema ja baari ainakin, Lehtonen ja Ikonen vähän sivummassa, Tunturi, Käpyaho, Rokala, Pirhonen, meidän mökki, Perälä, Korkea-aho, sitten Kullanmutkasta takaisinpäin Linnanmäki, oisko Langhedin talo jo silloin ollut, Syrjälä, Hurme, Turpela, Alanen, Aho, Pappilan rakennukset, jossa asui ainakin Kupiainen, myös Viinikka jossain vaiheessa, sitten oli joku talo, jossa Tunturikin asui oliko ennen 1960-lukua? Sitten Uusitupa, ja Asplund, jossa oli apteekki.
Nämä tuli mieleen, oisko nämä ainakin ollut?
Pappilassa olimme useasti. Siellä pidettiin poikakerhoa ja vuosittain poikapäivät, jolloin saimme olla siellä myös yötä. Olihan se hirmu jännää olla jossain muualla kuin kotona ensimmäistä kertaa.
Kahviloissa oli levysoitin, asiakkaat saivat kuunnella maksua vastaan musiikkia.
Isä oli ostanut tuollaisen levysoittimen Laukkosen kahvilasta, kun sinne oli tullut uusi grammari ja olivat vanhan myyneet tai antaneet isälle. Koska meillä oli pienet tilat kotona, grammarin isä laittoi meidän ulkovarastoon ja veti roikan, josta sai virtaa.
Oli se ihmeellinen laitos, kun laittoi kymmenpennisen raha-aukkoon ja painoi nappia halutun levyn kohdalta, levyt lähti pyörimään ja pysähtyivät valitun levyn kohdalla.
Sitten rautainen käpälä nosti levyn lautaselle ja varsi, jossa oli neula laskeutui hellästi levyn päälle ja musiikki alkoi kuulumaan isosta kaiuttimesta. Tykkäsin kuunnella hanurimusiikkia "Metsäkukkia", "Säkkijärven polkkaa".
Yksi levy oli ylitse muiden, jota usein soitin, Mauno Kuusiston "Se hänelle nyt kertokaa". Siinä oli se jokin.
Sitten meille otettiin pässi ja se laitettiin samaan huoneeseen, missä grammari oli. Sulassa sovussa pässin kanssa kuuntelimme Mauno Kuusistoa. Mutta olisikohan pässi kyllästynyt Mauno Kuusistoon? Kun eräänä aamuna olisin halunnut mennä kuuntelemaan musiikkia, ei grammaria näkynyt missään. Sitten huomasin, pässi oli puskenut grammarin tuusan nuuskaksi lattialle.
Ei kuunneltu Kuusistoa.
Jarmo Raivio
Juttu on osa juttusarjaa, jossa alajärveläinen Jarmo Raivio muistelee menneitä, erityisesti 1960-lukua.