Kun tuuli- ja ydinvoima kamppailevat paremmuudesta energiantuotannossa, muut vaihtoehdot lakoavat olemattomiin joko pienuutensa tai kehittymättömyytensä takia. Valitsemme siis rutosta ja kolerasta.
Tuuli on ekologista, mutta lasikuitu, betoni ja rekkaliikenne metsässä ei. Tuulimyllyt eivät sujahda taivaalle puunrunkojen välistä. Tuuliteollisuusalueiden alle rusikoidaan hehtaarikaupalla tuottavaa metsämaata, eläinten reviirejä ja kansallismaisemia.
Samoin käy tarvittavien uusien voimalinjojen reiteillä. Kuka kerää lasikuitusilput ja minne, kun hätäpäissään pystyyn polkaistut jättiläismäiset myllyt aikanaan alkavat hajota?
Vaarallinen ja kaikin tavoin elämälle vieras ydinvoima selitettiin puhtaaksi ja turvalliseksi, kun ilmastonmuutos eteni kuilun partaalle ja tarvittiin nopeita ratkaisuja. Säteily on kuitenkin terveydelle vaarallista edelleen. Edelleen säteilee kaivoksesta loppusijoitukseen asti.
Edelleen tekniikan ohella pelissä on myös inhimillinen tekijä. Edelleen voi kokonaisia maanosia mennä elinkelvottomiksi onnettomuuden sattuessa.
Energian säästämisestä ei kukaan puhu enää mitään. Hanat meni takaisin täysille välittömästi, kun pörssisähkön hintapiikki meni ohi. Energian, tavaran ja ruuan kanssa löträäminen ymmärretään kysymykseksi henkilökohtaisesta varallisuudesta, ei moraalista.
Kun ongelmat ovat isoja, etsitään jättimäisiä ratkaisuja. Tehokkaan säästäväisellä elämänmenolla voitaisiin kuitenkin ruveta taas puhumaan myös ihmisläheisemmistä vaihtoehdoista kuten biokaasusta. Luonnonvarat ehtyy, myllyt sortuu, mutta niin kauan kuin on elämää, on myös sontaa.