Entisenä alajärveläisenä ja säännöllisesti paikkakunnalla vierailevana olen seurannut, miten Alajärvi kehittyy. Paljon hyvää onkin tapahtunut ja kaupunkikuva on vuosikymmenten aikana kohentunut. Ilmapiirikin tuntuu avartuneen.
Alajärvi on kätketty helmi, jonka monen soisi löytävän. On ällistyttävää, miten pieneltä paikkakunnalta löytyykin yksitoista Alvar Aallon suunnittelemaa kohdetta, joista rakennuksia on kahdeksan! Niiden joukossa on muun muassa ensimmäinen Aallon piirtämä rakennus, nuorisoseurantalo.
Nelimarkka-museon kokonaisuus on myös ainutlaatuinen: päärakennuksen on suunnitellut Hilding Ekelund. Museon kanssa samassa pihapiirissä on taiteilijaresidenssi, runsaat sata vuotta vanha Eero Nelimarkan isän syntymäkoti. Museovirasto on määritellyt museoalueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
11.10. ilmestyneessä Järviseutu-lehdessä oli artikkeli ”Taiteilijaresidenssi ränsistyy sijoilleen”. Myös pääkirjoituksessa kirjoitettiin residenssin surkeasta kunnosta.
Miten on mahdollista, että museon pihapiirissä oleva residenssi on päästetty näin ränsistymään? Kenen vastuulla on moinen välinpitämättömyys?
Alajärven keskustassa sijaitseva nuorisoseurantalo kaipaa myös kohennusta. Sen maalipinta on rapistunut ja piha-aluekin näyttää epäsiistiltä.
Alajärven brändin ja kotimaisen ja kansainvälisen houkuttelevuuden näkökulmasta Aalto-kokonaisuus ja Nelimarkka-museo ovat niitä, joihin pitää satsata. Nelimarkka-museon residenssirakennus on laitettava prioriteettilistan ykköseksi. Rahoitusta sen kunnostamiseen löytyy, kun sitä osataan hakea oikeista paikoista ja siihen halutaan panostaa.
Alajärvellä käydessäni vierailen usein Villa Väinölässä ja Nelimarkka-museossa. Väinölä on puhallettu hienosti henkiin, se on elävä kulttuuritila kaupungin sydämessä. Nelimarkka-museo on myös upea kulttuurikohde pohjalaisessa järvimaisemassa, mutta sen pihapiiriin kuuluvan residenssin tila lähinnä hämmästyttää ja nolostuttaa.
Marika Mäkinen
Helsinki