Hel­sin­gin kadut ker­to­vat tarinaa Thomés­ta – kau­neut­ta ja tra­ge­diaa rin­nak­kain

Kulkiessani pitkin Mannerheimintietä hahmottelen samalla mielessäni reittiä läpi Helsingin arvoalueiden. Suunnitelmanani on nähdä matkan varrella kaikki ydinkeskustan alueella sijaitsevat Valter Thomén suunnittelemat rakennukset.

Valter oli Thomén (s. 1874) veljessarjan vanhin ja ammatiltaan arkkitehti, kuten myös nuorin veli Ivar (s. 1882). Arkkitehtiveljeksistä menestyneempi oli kuitenkin juuri Valter, joka on suunnitellut lukuisia rakennuksia ympäri Suomen. Myös Helsingissä sijaitsevat rakennukset ovat joko hänen itsensä tai hänen ja Karl Lindahlin tai Bröderna Uddin kanssa yhdessä suunnittelemia.

Heidän lisäkseen Valter piirsi rakennuksia myös yhdessä veljensä Ivarin kanssa. Valmistuttuaan arkkitehdiksi vuonna 1907 Ivar alkoi työskennellä ensin Valterin apulaisena ja hieman myöhemmin veljekset perustivat yhteisen arkkitehtitoimiston. Heitä työllistivät esimerkiksi suuryritykset Serlachius ja Ahlström.

Toimiston ehkä suurin saavutus oli kuitenkin voitto Stockmannin Helsingin keskustan tavaratalon suunnittelukilpailussa vuonna 1916. Ensimmäinen sija ei kuitenkaan taannut muuta kuin sitä varten luvatun palkinnon. Itse Stockmann rakennettiinkin lopulta toiseksi tulleen Sigurd Frosteruksen suunnitelman pohjalta.

Mannerheimintien varrella sijaitseva Stockmann on myös kierrokseni ensimmäinen kohde. Pysähdyn sen juurelle ja silmäilen uljaana edessäni kohoavaa rakennusta. Ulkoseinien tummanruskea väri luo kauniin taustan sen edustalla seisovalle pronssinvihreälle Kolmen sepän patsaalle.

On haikeaa ajatella, että sisällissodassa vuonna 1918 teloitetut Thomén arkkitehtiveljekset eivät koskaan ehtineet nähdä Stockmannin valmistumista. Frosterukselle siitä tuli sen sijaan hänen uransa suurin saavutus.

Kun vertaan Thomén arkkitehtitoimiston piirustusta Stockmanniin, totean ilokseni, ettei valmis rakennus itse asiassa eroa siitä kovinkaan paljon. Kilpailun kärkikolmikkoon sijoittuneista töistä olikin sanottu, että ne muistuttivat toisiaan. Thoméiden suunnitelman henki elää.

Teattereja ja pastellivärejä

Seuraavaksi suuntaan eteenpäin kohti Erottajankatua. Sen osoitteissa 7 ja 9 sijaitsee vierekkäin kaksi Thomén ja Bröderna Uddin suunnittelemaa asuin- ja liikerakennusta, jotka valmistuivat vuosina 1910 ja 1912.

Rakennukset ovat väritykseltään pastellisävyisiä: talo numero yhdeksän vaalean oranssinpunainen ja seitsemän vaaleankeltainen.

Erottajankatu yhdeksään rakennettiin alkujaan neljä hulppeaa asuntoa, joista jokainen oli yhden kerroksen laajuinen. Talon ensimmäisinä asukkaina oli kolme tohtoria ja pankinjohtaja. Nykyään rakennuksen liiketilassa toimii esimerkiksi taidegalleria.

Talon numero seitsemän julkisivuun taas on kiinnitetty Irlannin ja EU:n liput siellä nykyään sijaitsevan Irlannin Suomen-suurlähetystön merkiksi. Sen lisäksi talon sisäpihalle johtavaan porttikonkiin kiinnitetystä kyltistä selviää, että talossa toimii myös nukketeatteri.

Kun etsin alueen rakennusten käytöstä tarkempaa tietoa, selviää, että paikalla on historiaa erityisesti elokuvateattereihin liittyen. Erottajankatua vastapäätä, Yrjönkatu 10:ssä toimi elokuvateatteri Lyyra vuodesta 1910 vuoteen 1915 asti, jolloin sen nimeksi vaihdettiin Edison. On siis mahdollista, että myös Thomét ovat vierailleet siellä.

Kivilinnat keskellä kaupunkia

Erottajankadulta matka jatkuu seuraavana osoitteeseen Uudenmaankatu 10, rakennukselle nimeltään Otavan talo. Kaikista kierroksen kohteista se onkin helpoin löytää: jo kaukaa voi erottaa julkisivuun vertikaalisesti kiinnitetyt siniset metallikirjaimet, joista muodostuu sana Otava.

Thomé suunnitteli rakennuksen yhdessä Karl Lindahlin kanssa ja se valmistui vuonna 1906 kustannusyhtiö Otavan toimitaloksi. Antti Reenpään toimittamasta Otavan talo sata vuotta -kirjasta (2006) selviää, että rakennus on toiminut Otavan tukikohtana koko tuon ajan ja on siten yksi harvoista rakennuksista Helsingin keskustassa, joiden omistaja tai käyttötarkoitus ei ole vuosien varrella muuttunut.

Rakennuksen julkisivu on hiomatonta harmaata graniittia ja eroaa siten radikaalisti Erottajankadun sileäpintaisista, hempeän värisiksi maalatuista kerrostaloista.

Graniitti nousi arkkitehtien keskuudessa suosituksi kansallisromantiikan vaikutuksesta, sillä sen nähtiin henkivän suomalaiskansallista alkuvoimaa. Inspiraatiota haettiin myös keskiaikaisista kirkoista.

Samaa rakennustyyliä edustaa toinenkin kierrokseni varrella oleva rakennus, niin ikään Thomén ja Lindahlin suunnittelema Vanha Poli, joka valmistui vuonna 1903. Arkkitehdit itse kutsuivat osoitteessa Lönnrotinkatu 29 sijaitsevaa rakennusta kansallisromanttisessa hengessä nimellä Sampo, Kalevalan ihmekoneen mukaan.

Rakennus eroaa Otavan talosta näkyvimmin sen harjalla kohoavalla tornillaan, joka tuo mieleen keskiaikaisen linnan.

Vanha Poli, eli Polyteknikkojen yhdistyksen talo, rakennettiin alun perin Helsingin polyteknillisen instituutin, eli siis insinööriopiskelijoiden, opiskelijayhdistyksen rakennukseksi. Sittemmin insinöörialojen opiskelu on siirtynyt Aalto-yliopiston alle Espoon Otaniemeen, ja rakennus myyty toiselle omistajalle. Nykyisin paikalla toimii ravintola ja hotelli.

Perinteenä pikkuvauvat

Reitin seuraavat kohteet, osoitteissa Annankatu 2 sekä Bulevardi 22 sijaitsevat rakennukset muistuttavat värimaailmallaan jälleen aiemmista Thomén töistä. Valter Thomé suunnittelikin rakennukset yhdessä Bröderna Uddin kanssa Erottajankadun rakennusten tapaan.

Liike- ja asuintaloksi suunnitellut rakennukset ovat tyyliltään myöhäisjugendia ja valmistuivat molemmat vuonna 1911.

Keltaisessa Bluevardin talossa toimi aina valmistumisvuodesta alkaen Tohtori O. A. Boijen gynekologinen sairaala ja synnytyslaitos. Sittemmin sinne muutti Sairaala Sanerva.

Sama perinne jatkuu talossa edelleen: nykyisin siellä toimii yksityinen äitiysneuvola sekä lääkäriklinikka.

Tavoitteena harmoninen Helsinki

Lopulta kierros on yhtä vaille valmis. Kävelen siis Kampintorille ja otan raitiovaunun kohti Etelärantaa. Muutamaa pysäkkiä myöhemmin päädynkin lähes suoraan etsimäni kohteen etuovelle.

Osoitteessa Eteläranta 12 sijaitseva rakennus on ruotsalaisarkkitehti Adolf Emil Melanderin kynästä ja se valmistui vuonna 1882. Sinne Thomén veljekset avasivat yhteisen arkkitehtitoimistonsa Arkitekturbyrå Valter & Ivar Thomé vuonna 1911.

Valter oli valmistunut arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta ja Helsingin yliopistosta vuonna 1898. Nuorempi Ivar taas pääsi veljensä apulaiseksi heti omien opintojensa päätyttyä vuonna 1907.

Ajan hengen mukaisesti arkkitehti suunnitteli tuolloin rakennuksen sekä ulkoa että sisältä, aina sisustuksen jokaista yksityiskohtaa myöten. Uransa alussa Valter teki kaiken suunnittelutyön usein itse, mutta Ivarin aloitettua avustajana ja myöhemmin yhtiökumppanina muodostui heille suunnittelutöiden suhteen työnjako.

Valter piirsi enimmäkseen rakennusten ulkosivuja, Ivar sen sijaan pienempiä yksityiskohtia, kuten sisustuksia apteekkeihin ja pankkeihin; rakennuksiin, joita Thomén veljesten toimialaan paljon kuului.

Vaikka Helsingin kaduilla nähtävät Thomén suunnittelemat rakennukset ovat pääasiassa yksittäisiä kerrostaloja ja liiketiloja, oli hän tunnettu ennen kaikkea pankkien ja teollisuusrakennusten suunnittelijana.

Valter yhdisteli töissään eri tyylisuuntia: kansallisromantiikkaa, jugendia ja klassismiakin. Hän pyrki töissään siihen, että tarkoituksenmukaisuus, esteettisyys ja harmonia eivät olleet ristiriidassa keskenään.

Hänen suurisuuntaisena suunnitelmanaan oli tehdä Helsingin kaupunkikuvasta harmoninen ja esteettinen kokonaisuus.

Vaikka hän ei tähän tavoitteeseen lyhyeksi jääneen elämänsä aikana yltänytkään, saavutti hän paljon. Ja todisteet siitä ovat kaikkien nähtävillä vielä yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeenkin.

Artikkelin lähteinä on käytetty muun muassa Finnaa, Arkkitehtuurimuseon aineistoja, Helsingin Sanomia sekä teosta Otavan talo sata vuotta (2006, toim. Antti Reenpää).