Tutkin tässä päivänä eräänä löytämääni nettisivua, jossa lueteltiin erilaisia kalenteroituja teemapäiviä. Näyttää siltä, että lähes jokaiselle päivälle on keksitty joku oma teema – toiset kansainvälisiä ja toiset ihan meidän suomalaisten omia kehitelmiä.
Tänään 13.11. päivänä teema näyttää olevan kateus – vietämme siis kansallista kateuspäivää. Kalenterissa päivää klikkaamalla pääsee Helsingin Sanomien verokoneeseen. Tähänkö sitä on tultu – piti oikein oma päivä nimetä sille, että saa kateellisena kytätä naapureita ja itkeä heidän varallisuutensa perään.
Mielenkiintoni heräsi. Olemmeko me suomalaiset oikeasti muita kansoja kateellisempia? Kateus kumpuaa huonosta itsetunnosta ja riittämättömyyden tunteesta. Lapsuudessa on voinut olla negatiivisia kokemuksia, jotka seuraavat taakkana aikuisuuteen asti.
Meitä suomalaisia pidetään juroina ja muutenkin synkkinä viinaan menevinä metsäläisinä. Joten voisihan se pitää paikkaansa, että olemme myös kateellisempia kuin muut.
Hetken googlaamalla löytyi useitakin tutkimuksia, joiden mukaan kaikissa maissa koetaan kateutta toisten onnesta, se on luonnollista.
Psykologian emeritusprofessorin, onnellisuusprofessoriksikin kutsutun Markku Ojasen mukaan on täyttä hölynpölyä, että olisimme kateellisempia kuin muut. Suomalaisten kateuden hehkuttamisessa ei hänen mukaansa ole mitään perustetta. Itseasiassa olemme kuulemma kärkipäässä, kun laitetaan kansoja järjestykseen hyvän itsetunnon mukaan.
Kansamme on noussut sodasta ja lamasta. Minkä sille voi, jos on opittu myös varautumaan pahimpaan – pessimisti ei pety -tyyliin. Mutta oikeasti olemme maailman onnellisin kansa, jonka ei tarvitse kadehtia naapureita.