Seinäjoella muutama viikko sitten järjestetyt Vauhtiajot tarjosi ilmaisen sisäänpääsyn yli 65-vuotiaille. Silmämääräisesti arvioituna senioreita olikin saapunut runsaasti paikalle nauttimaan tunnelmasta, musiikista ja toistensa seurasta, hämmästellen nuorempien vauhtia.
Suurin osa kesän tapahtumista on nyt järjestetty. Sosiaalinen media on pullollaan kuvia ja videoita eri tapahtumista, joihin ystävänikin ovat osallistuneet. Jotkut tapahtumat ovat lyöneet kaikkien aikojen kävijäennätyksiä ja toiset tapahtumat puolestaan ovat sukeltaneet jo järjestelyjen pettäessä.
Ihmiset ovat selvästi kaivanneet tapahtumia ja yhdessäoloa.
Itse viihdyn tapahtumien lisäksi myös kesäteattereissa. Tänäkin kesänä on tullut kulutettua teatterinpenkkiä. Yksi valtava huoli on herännyt kesäteatterien tulevaisuudesta.
Kuinka kauan kantaa sodan jälkeiseen Suomeen sijoittuvat näytelmät, entäpä pikkutuhmat väärinkäsityksiin, perustuvat komediat? Musiikkiteatteria on ollut runsaasti tarjolla. On voinut tunnelmoida muun muassa Kirkan, Dannyn, Jaakko Tepon, Metro-tyttöjen, Dingon ja Yö-yhtyeen tahtiin.
Vahvat henkilöt menneisyydestä heräävät henkiin teatterien lavoilla, mutta mistä herätetään katsomoihin uusi sukupolvi? Liioittelematta, keski-ikä näytöksissä on reilusti yli 65 vuotta.
Pitäisikö alle 65-vuotiaat päästää vastaavasti ilmaiseksi kokemaan teatterien taikaa? Itse odotan jo ensi kesän ohjelmistoja ja toivon ikäisteni ja nuorempien löytävän tiensä katsomoihin senioreiden joukkoon.
Kuten elämä, teatteri ei aina tarjoa parastaan, mutta teatteri-esitys on aina elämys, johon kannattaa tarttua.