Hyvän Paimenen sunnuntai on kuin pyhäkoulutaulu.
Jeesus on vihreällä niityllä ja hänen ympärillään on pieniä valkoisia tarralampaita.
Missähän pienen pyhäkouluseurakunnan karitsat ovat - onko liima pitänyt?
Evankeliumiteksti Jeesuksesta hyvänä paimenena on rakas ja haluamme kuulla sen yhä uudelleen.
Lemmikkilampaamme olivat veikeitä, aika takkuisia kylläkin. Ne tulivat keskustelemaan kanssamme aidan takaa ja vastasivat jokaiseen kysymykseen: ”mää”.
Lampaat tarvitsivat aidan turvakseen. Syötävää olisi löytynyt myös puutarhan puolelta, mutta säiden viiletessä ne olisivat näivettyneet ilman suojaa ja huolenpitoa.
Sunnuntain tekstin kautta pääsemme taivaallisen lammastarhan ovelle. Jeesus on lammasten ovi (Joh. 10:9). On kiellettyä tunkeutua muualta kuin oven kautta.
Paimen tuntee lampaansa nimeltä. Paimenen tuttu ääni ei särähdä lampaan korvaan.
Aidan yli hypännyt tai oman sisääntulonratkaisun luonut tunkeutuja ei mene hoitamaan lampaita, vaan hänellä on ikävät aikeet: varastaminen, tappaminen ja tuhoaminen.
Älä varasta, Älä tapa. Älä himoitse toisen omaa. Jumala on antanut lakinsa meitä rakkaasti suojelemaan.
Käskyt ympäröivät myös sitä laumaa, jota Jeesus paimentaa.
Nimeltä kutsuttu pysyy kuulomatkan kantamassa ja tuntee ristin muotoisen oven. Jeesuksen oma ei ole tämän maailman lapsi, vaan hän elää uutta elämää.
Kun matkavaate saa tahroja ja takkuja, on puhdistautumisen paikka.
Kysellään toisiltamme, kuka haluaa seurata Jeesusta? - ”Mää!”
Marja-Terttu Akonniemi,
Alajärven seurakunnan diakonissa