Suomenpystykorvalle on myönnetty oma liputuspäivä, jota vietetään ensimmäistä kertaa tänä vuonna tulevana lauantaina 5. elokuuta. Aikaisemmin eläimistä vain suomenhevonen on saanut liputuspäivän, jota on vietetty vuodesta 2007 lähtien.
Alajärvellä asuva suomenpystykorvaharrastaja ja rodun kasvattaja Pekka Hautamäki näkee juhlapäivällä laajempaakin merkitystä kuin ainoastaan kansalliskoiramme kunnioituksen.
Suomenpystykorva on kulkenut suomalaisen kansan mukana jo satoja vuosia. Lintua puuhun haukkuvana metsästyskoirana se on jopa maailmanlaajuinen harvinaisuus.
– Suomenpystykorvalla metsästys on osa perinteistä eräkulttuuriamme. Kun katsotaan ajassa taaksepäin, pystykorva on ollut pihassa vahtina ja seurakoirana, mutta se on myös tuonut särvintä pöytään, Hautamäki miettii.
Pystykorvalla on ollut aina tärkeä tehtävä ja hyviä koiria on arvostettu.
– Tänä päivänä elanto ei enää ole siitä kiinni, saadaanko lintua vai ei, mutta perinteiden arvostamista ja ylläpitoa on syytä jatkaa. Minusta tämä liputuspäivä on kunnioitusta tälle eräperinteelle, mies painottaa.
"Kyse on elämyksestä"
Hautamäki hankki ensimmäisen oman pikinokkansa vuonna 2017. Aikaisempi kokemus metsästyskoirista on kertynyt riistaa seisovien ja ajavien koirien kautta.
Innostus perinteiseen pystykorvalla metsästykseen oli kuitenkin kytenyt miehessä jo pitkään – kuin hiillos erätulilla kairan tervakannossa.
– Pystykorvan kanssa metsällä olo on kiireetöntä. Se on täyttä vastapainoa työlle ja kiireiselle elämänmenolle, myynnin ja markkinoinnin parissa työskentelevä pystykorvamies aloittaa.
Hän kuvailee tilannetta, jossa koira aloittaa haukun ja pyyntimies lähtee kohti saalistaan.
– Kaiken muun saa unohtaa. Silloinkaan, kun haukku kajahtaa, ei ole kiire. Sinne ei tarvitse lähteä sillä mielin, että lintu on saatava reppuun, Hautamäki sanoo.
– Ensin pitää löytää, missä se koira jäkittää haukkumassa. Sitten etsitään lintua siitä kohtaa puuta, mihin kirsu osoittaa. Vasta sitten suunnitellaan lähestymistä. Työasiat eivät silloin ole mielessä, mies jatkaa.
Metsäkanalintujen pyyntiä kritisoidaan hyvin usein – etenkin somessa – tarpeettomana. Se on selvää, että lintukannat eivät enää nauti takavuosien kukoistuksestaan. Hautamäki kuitenkin vakuuttaa, että linnunpyytäjät eivät metsiä tyhjennä.
– Pystykorvan kanssa pyydetään vain yhtä lintua, vaikka haukussa olisi useampikin. Sen sitten saa, jos saa. Saalismäärää jos mietitään, niin pystykorvan kanssa ei montaa lintua päivässä pudoteta. Jokainen tilanne on kuitenkin ikimuistoinen. Kyse on enemmän elämyksestä, jos haluaa paljon riistaa, kannattaa valita joku muu pyyntimenetelmä.
Fiilistelyä ja luonnosta nauttimista
Hautamäki palaa fiilistelyyn linnunpyyntiretkellä. Hän kertoo päivän rakentuvan usein niin, että aamulla kuluu kolme tai neljä tuntia koiran etsiessä tilanteita. Sitten mies ja koira heittäytyvät levolle.
– Tauolla tehdään tulet ja keitetään kahvit. Eväiden jälkeen otetaan vaikka pienet tirsat kuusen juurella. Iltapäivällä tehdään toinen lenkki. Kelloa vasten ei tarvitse kulkea.
Hän on todennut nauttivansa luonnosta aivan eri tavalla, kuin aikaisemmin pyytäessään seisojan tai ajokoiran kanssa. Hirvenpyynnistä puhumattakaan.
Mies kertoo, että pystykorvaa ei tarvitse seurata niin tiivisti, vaan koira pitää yhteyttä isäntäänsä.
– Luontoa näkee aivan eri tavalla, kun mennään hissukseen. Kun koira hakee kaukana, voin itse havainnoida muita eläimiä, niiden jälkiä ja ylipäätään nauttia luonnosta. Hirvijahdissa seisotaan passissa ja seisojaa seurataan tiivisti. Pystykorva ilmoittaa haukullaan, että tule tänne, täällä on tilanne päällä.
Metsästysgeenit syytä säilyttää
Hautamäki on kasvattanut yhden pystykorvapentueen kennelnimellään Tupatelkän. Taloudessa on nyt kaksi koiraa: isännän kuusivuotias Iita ja emännän kaksivuotias Liisi.
Suomenpystykorvaa arvostetaan sekä lintukoirana että niin sanottuna kaiken viljan pyyntikoirana. Lintujen lisäksi punaisella pystykorvalla on taipumus haukkua myös suurriistaa karhusta ja hirvestä lähtien. Lisäksi sitä käytetään menestyksellisesti pienpetojen pyyntiin.
Yksi suomalaisen eräperinteen ilmentymähän on näädän pyynti hiihtämällä pystykorvaa apuna käyttäen.
Hautamäki ajattelee itse, että linnunhaukku on rodulle numero yksi, koska metsäkanalintu on koiralle vaikein kohderiista.
Kasvattamisessa hän noudattaa kajaanilaisen Pertti Korhosen ajatuksia. Korhonen on pitkän linjan kasvattaja ja kansalliskoiramme historian grand old man.
– Perinnekoiran kohdalla hyvällä nartulla pitää tehdä pennut etenkin, jos taustalla on arvokkaita metsästysgeenejä. Kuten Korhosen Pertti on puhunut, kaikista ei tule pyyntikoiria, mutta pystykorvan linnunhaukkuominaisuudet ovat sellaiset, joita pitää vaalia.
Malja nostetaan Norjassa
Liputuspäivää juhlistetaan Siilinjärvellä Suomen Pystykorvajärjestön toimesta. Hautamäki ei kuitenkaan paikalle ehdi, sillä on hän juuri tuolloin Norjassa ampumassa kilpaa.
Mies harrastaa metsästyksen lisäksi kilpa-ammuntaa. Lajeina hänellä on eurooppalainen- ja pohjoismainen metsästysammunta.
– Norjassa ja Ruotsissa suomenpystykorva tunnetaan hyvin ja rodulla on omat harrastajansa. Varmasti nostamme siellä maljan päivän kunniaksi, mies vakuuttaa.
