Olin taannoin kastehetkessä, jossa pappi yhdisti hienolla tavalla lapsen nimen samannimiseen opetuslapseen, tulevaan esikuvaansa.
Kyseessä oli toinen kalastajaveljeksistä, jonka tapana oli tuoda yksi ihminen kerrallaan Jeesuksen luo. Hän oli ikään kuin isojen kalojen mies. Pietarin veli pysähtyi yhden ihmisen kohdalle johdattaen hänet Jeesuksen luo jääden itse sivummalle.
Myös tuntemastani pojasta kasvoi aikanaan taitava kalastaja. Hän näki paljon vaivaa pyytimiensä kanssa ja onnistui kerran saamaan niin suuren arvokalan, että siitä riitti makupaloja moneen ruokapöytään.
Isojen kalojen kalastaja.
Kalastajat Gennesaretin järvellä olivat nostelleet tyhjiä verkkoja läpi yön. Kovasta työstä ja hyvistä välineistä huolimatta saalis jäi saamatta. Jeesus sanoi: ”Vie vene syvemmälle ja heittäkää verkkonne apajalle.” Luukas 5:1-6. Vaikka kala käy pyydyksiin paremmin öisin, Pietari vastasi: ”Sinun käskystäsi minä heitän verkot.”
Jeesuksen käsky oli järjenvastainen, mutta totteleminen kannatti. Kaloja tuli valtava määrä, verkotkin repeilevät. Jeesuksen valta sai kalastajat polvilleen ja heidän kalanhajuinen olemuksensa säikähtyi pyhän edessä. Suuri hetki rannalla muutti heidän elämänsä. Heistä tuli Jeesuksen seuraajia, opetuslapsia, ihmisten kalastajia.
Apostolien työ ulottui ajan kanssa meidän asuinsijoillemme saakka. Siihen kului tuhat vuotta. Ristin ja armon evankeliumi Jeesuksen täytetystä työstä, syntien sovituksesta on suurin aarteemme.
Omistetaan se. Säilytetään se tuleville kalastajille.