Kesän lomapäivät ovat useimmilla meistä takanapäin, ja arki monine huolinen ja huolehtimisineen on taas alkanut.
Päivät täyttyvät monenlaisista tilanteista, joita täytyy hoitaa, ongelmista, jotka täytyy ratkaista. Tiedostavuudesta on tullut tämän ajan muotisana, joka tuntuu olevan synonyymi elämänhallinnalle ja asioiden "oikeanlaiselle" ymmärtämiselle.
Luomakunnasta ja toinen toisestamme huolehtiminen on Raamatun sanan mukaista suhtautumista elämään, mutta "elämänhallinta" kääntyy Jumalan sanassa ehkä hiukan erilaiseen valoon kuin se yleensä arjen keskellä ymmärretään.
Ensi sunnuntain Luukkaan 18. luvun evankeliumitekstin kertomus fariseuksesta ja publikaanista valaisee karusti ihmisen osaa: oma mielemme esittää meidät aina mahdollisimman hyvänä ja puhtaana, mutta Jumalan sanan valossa olemme kurjia ja heikkoja raukkoja, jotka voimme nähdä surkean totuuden itsestämme vain Jumalan armon avulla.
Jumalan armo ei kuitenkaan jätä meitä yksin kurjuutemme kanssa; se antaa uuden mielen ja voimia ponnistella eteenpäin, luottaa Jeesukseen veljenämme ja Vapahtajanamme.
Se luo uusia polkuja toisten ihmisten luo ja auttaa meitä kulkemaan taivastiellä.