1960 luku. Naapurin Toini tuli meille pureskellen purukumia. Laittoi sitten huulet törrölleen ja puhalsi purukumista hienon, upean, ison pallon, pallo kasvoi kasvamistaan ja sitten pamahti äänekkäästi. Paukauksen jälkeen imi hienosti purukumin takaisin suuhunsa.
Otti sitten sormillaan purukumista kiinni ja venytti purukumia niin pitkälle kuin käsi antoi myöten, jonka jälkeen päästi purukumista irti, jolloin purukumi singahti takaisin suuhun. Toinin katse kohtasi minun katseeni, kun ihaillen katsoin miten hienoja temppuja tuolla purkalla voi tehdä. Sitten Toini sanoi, Jenkki-purukumi venyy ja paukkuu. Ajattelin, että tuollaisen purkan minunkin pitää joskus saada, kun minulla oli ollut vain talojen kivijaloista ottamaa pikeä, joka ei paukkunut.
Lähdimme äidin kanssa Hilma mummun luo. Minä istuin jopparissa ja äiti polki kohti Paalijärveä, jossa mummu asuu Veikko poikansa kanssa. Saavuimme mummun mökille, pieni vaatimaton mökki, keittiö ja pieni huone, jossa Veikko majaili. Hilma oli ystävällinen ja aina kaikki vieraat olivat tervetulleita. Meidätkin otti avosylin vastaan, Veikko oli vielä Perälän höyläämöllä töissä. Olisikohan mummulla ollut jokin aavistus vieraista, kun kahveepannu oli hellalla valmiina kiehumassa, kun eihän monellakaan vielä telehvoonia ollut, jolla olisi voinut vierailusta ilmoittaa.
Ovi avautuu ja sisään astuu naapurin Julia. Mummu katsoo vähän paheksuen Julian tuloa, kun tiesi että Julia haluaa kuulla kirkonkylän tapahtumat. Sillä olisihan mummu itse halunnut kertoa Julialle kuulemansa uutiset, mutta nyt tämä ilo jäisi toteutumatta. Otin mummun tarjoaman omenan ja menin ulos, sillä enhä halunnut akkojen höpinöitä kuunnella. Veikkokin tuli pyörällä pihaan ja vei eväsreppunsa sisälle ja tuli hetken päästä ulos, sanoen minulle, tuletko auttamaan niin laitetaan jäkälät laatikoihin kuivumaan.
Veikolla olikin jo jäkälälaatikoita tuvan vierustalla isot kasat, ja lisäksi vielä useita jäkäläsäkkiä, jotka nyt laittaisimme laatikoihin kuivumaan. Ja laatikot kuorma-auto veisi sitten Lappiin porojen ruoaksi. Saimme sitten kaikki jäkälät laatikoihin ja Veikko nosti ne sitten seinänvierustalle. Veikko antoi sitten minulle kaksi markkaa palkaksi, vaikken varmaan niin paljon edestä ees töitä tehnyt. Äitikin tuli sitten ulos ja lähdimme kotia kohti. Matkalla poikettiin Viinamäellä olevaan metsäkauppaan, ja mitä siellä näinkään, nimittäin kauvan haluamani mustan limunaatipullo Jiven. Nyt sen ostin omilla rahoillani. Ostin toki myös kaksi levyä Jenkki-purkkaa. Olihan tämä nyt onnen täyttymys.
Jarmo Raivio
Juttu on osa juttusarjaa, jossa alajärveläinen Jarmo Raivio muistelee menneitä, erityisesti 1960-lukua.