Valo on tärkeää. Se on suorastaan elinehto kaikelle elämälle. Tulevan sunnuntain evankeliumi kertoo, miten Joosef ja Maria vievät Jeesus-lapsen temppeliin. Siellä he kohtaavat Simeonin, jolle Pyhä Henki oli ilmoittanut, ettei hän kuolisi ennen kuin olisi nähnyt tulevan Pelastajan.
Kun Simeon näki Jeesuksen, hän otti lapsen syliinsä, ylisti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”
On ihan tavallista, että vanhemmat miettivät, mikä lapsesta tulee. Raamattu kertoo, että Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään Simeonin sanoista. Ja onhan noissa sanoissa valtava viesti! Jeesus toi mukanaan pelastuksen koko maailmalle.
Jeesuksessa on aivan erityinen valo ja kirkkaus. Tuo kirkkaus näkyi hänen persoonassaan, hänen teoissaan ja hänen sanoissaan. Aivan erityisesti se näkyi hänen varinaisessa pelastustyössään, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.
Tyhjältä haudalta lähti liikkeelle sanoma, joka mullisti sen aikaisen maailman ja joka uudistaa meidänkin elämämme, kun vain otamme sen vastaan.
Minä tarvitsen nykyään apuvälineitä liikkumiseen. Tasapainoni on niin huono, että pimeässä en voi ottaa askeltakaan. Tarvitsen valoa. Jokainen meistä tarvitsee Jeesuksesta loistavaa valoa, jotta löytäisimme parhaimmat lahjat: anteeksiantamuksen, rauhan ja iankaikkisen elämän.
Juha Vihriälä, pastori