Jenny Ahonen, o.s. Alanen, on lähtöisin Alajärven Höykkylästä. Hän syntyi kymmenlapsisen perheen viidentenä lapsena.
Alasen suvussa oli paljon käsistään taitavia ihmisiä, ja kädentaidot periytyivät myös Jennylle. Nuorena hän haaveili käsityönopettajan ammatista, mutta tuohon aikaan vain harvoilla oli mahdollisuus lähteä opiskelemaan. Jenny kävi kuitenkin muutaman kuukauden ompelukurssin Tampereella. Sen jälkeen hän toimi kyläläisten ompelijana aina vuoteen 1978 saakka.
Jenny löysi puolison omalta kylältä, avioliitto Oiva Ahosen kanssa solmittiin vuonna 1941. Perheeseen syntyi vuosien varrella kaksi tytärtä ja yksi poika. Pariskunta hoiti pienviljelystilalla karjaa.
Avioliiton alussa Oiva-puoliso oli sodassa neljä pitkää vuotta. 90-vuotishaastattelussaan Jenny muisteli, että sota-aika oli kova paikka myös kotirintamalla. Luja luottamus Jumalan tahtoon kantoi kuitenkin Jennyä sota-ajan yli – samoin kuin muidenkin kovien paikkojen läpi pitkän elämän varrella.
Jenny on kertonut, että aika sodan jälkeen oli onnellista, vaikka elettiinkin niukasti. Oltiin tyytyväisiä siihen, että itsenäisyys säilyi ja uskottiin tulevaisuuteen. Omaan, uuteen taloon päästiin muuttamaan vuonna 1949. Samassa tuvassa Jenny asui yli 80-vuotiaaksi.
Jenny Ahonen jäi leskeksi jo vuonna 1972. Vaikka elämä vei puolison rinnalta turhan aikaisin, Jenny on osannut kääntää katseen eteenpäin ja tyytynyt siihen, mitä elämä eteen tuo. Puolison kuoleman jälkeen hän sai lisää lastenlapsia: kaikkiaan Jennyllä on yhdeksän lastenlasta ja yksitoista lastenlastenlasta. Lastenlapsilleen Jenny on ollutKun Kun Jenny Ahonen aikanaan luopui karjanpidosta, hänelle jäi aikaa käsitöiden harrastamiselle, erityisesti virkkaamiselle. Virkattuja sängynpeitteitä kertyi 12 ja muita pienempiä töitä huomattavasti enemmän. Tekemiään töitä Jenny on lahjoittanut paitsi tutuilleen, myös erilaisiin hyväntekeväisyyskeräyksiin.
Arjessa Jenny on ollut kekseliäs toiminnan nainen. Kun esimerkiksi lastenlapsille piti saada makuusijat mummulakäynnin ajaksi, ei hän jäänyt aprikoimaan, vaan pudotti hetekat vintistä rappuun ja veti ne siitä alakertaan. Paahtoleipiä paahdettiin kerran hellankannella, kun leivänpaahdinta ei ollut. Ehkä toimeliaisuus onkin pitkän iän salaisuus.
Itse Jenny on vitsaillut pitkän ikänsä salaisuuden olevan siinä, että lastenlapset leikkivät aikanaan niin monta kertaa ”Tätsy-mummun” satavuotisjuhlia. Tuolloin synttärivieraina oli erinäinen kokoelma nukkeja ja muita leluja. Sankari otti juhlat hienosti vastaan – varsinkin, kun ottaa huomioon, että oikeasti hän oli silloin vasta kuusissakymmenissä.
Vaikka tämän kevään poikkeuksellinen koronavirusepidemia estää meitä kokoontumasta Mäntytuuleen satavuotisjuhliin, me jälkipolvet eri puolella Suomea ajattelemme Jenny Ahosta suurella lämmöllä hänen juhlapäivänään.