Oli kesäkuun ensimmäinen viikonloppu, lauantai, Johanna ja Eeli Höykinpuron lastenlasten vapaamuotoinen serkkujen tapaaminen. Tervehdykset, tulohalaukset lämmittivät heti aluksi jälleennäkemisen tunnelmaa. Muisteltiin menneitä, kertoiltiin hauskoja tapahtumia vuosikymmeniltä lapsuudesta ja nuoruudesta.
Monet serkut olivat auttaneet mummoa kotiaskareissa- leiponeet, tiskanneet, kantaneet miesten pilkkomia puita tuvan penkkipuulaatikkoon, kipittäneet tai pyöräilleet Nelimarkan tai Urhon ja Bertan kauppaan ostoksille. Kahvimyllyllä jauhettiin kahvia tuvassa. Ennen leipomista haettiin kananmunat kanojen pesistä. Mummolla oli hyvää, vanhaa ruisleivän juurta puukorvossa. Mummon voilla leivottu pulla oli maailman parasta ja kahvin kera vielä kaksinverroin parempaa. Mummo ja vaari joivat höyryävää kahvia joskus tassilta, sitä heilutellen, sokeripala huulien välissä, suussa, vähän ryystäenkin. Moni serkku oli myös laskeutunut tuvan kellariin perunoita ja mehua noutamaan. Kerran oli joku pieni astunut harhaan ja tipahtanut kellarissa olijan selkään, eikä sitten käynyt kuinkaan.
Kerran setäenot kuuntelivat yöllä radiosta maailman huippunyrkkeilijöiden mestaruusottelua ja elivät kuumana eläytyen mukana, sitä oli jännää tuvan kerrossängyn yläpetillä olkipatjalla kuunnella. Paljon urheiltiin, voimisteltiin kesällä pihalla ja Pekkolan kentällä. Perunalaatikoista jotkut serkut tekivät kerrostaloja ja lautataapeleiden välissä leikittiin kauppaa.
Vaari teki pienen heinäharavan serkuille heinätöihin, joka talveksi laitettiin aitan alle.
Joskus kesällä serkkuja nukkui jauhojen tuoksuisessa aitassa yötä, se oli jännää, kun tuuliviiri kitisi tuulen mukana katolla. Ihan pienenä sai nukkua jopa pitkin päin keinuvassa kehdossa makuukamarissa mummon ja vaarin kanssa. Joillekin serkuille tehtiin petejä kahdesta tuolista nojat päätyinä.
Kesäisin tätien, setäenojen ja serkkujen kanssa ongittiin, kunhan ensin löydettiin matoja rantakivien alta. Vahvimmat uivat Pekkolan rannasta jopa Käpyniemeen lahden yli. Uitiin myös Puumalan ja Pokelan rannassa. Lehmiä piti uidessa pitää silmällä, etteivät söisi vaatteita sillä aikaa. Joskus oli kukkahuivi syöty. Isommat serkkutytöt ja tädit kaitsivat pienempiä ulkona ja kodeissa. Hiuksia pestiin mäntysuovalla järvessä.
Riihtä rakennettaessa korkeilla orsilla oli jännää kävellä, joskus alkoi tasapaino horjua ja tuli kiire takaisin hirren alkupäähän.
Vanhat riihet olivat jännittäviä paikkoja lapsena ohittaa. Kerran serkkuveljeksistä saatiin pitkä aave riihen luona, kun pienempi meni suuremman olkapäille, valkoinen lakana päähän ja sitten hämärässä kihlaparia pelottelemaan- morsian sai jalat nopeasti alleen, mutta sulhanen tuli urheana hitaammin perässä.
Kesäisin tätien, setäenojen ja serkkujen kanssa ongittiin, kunhan ensin löydettiin matoja rantakivien alta. Vahvimmat uivat Pekkolan rannasta jopa Käpyniemeen lahden yli. Uitiin myös Puumalan ja Pokelan rannassa. Lehmiä piti uidessa pitää silmällä, etteivät söisi vaatteita sillä aikaa. Joskus oli kukkahuivi syöty. Vaari kävi järvellä kesäaamuisin aikaisin katiskoja veneellä kokemassa. Sinkkiämpäri kolahti tuvan lattiaan, kun hän toi kaloja mummolle ruoanlaittoon, joka keitti sitten hyvät aamukahvit ja puurot.
Vaarilla oli oma puinen keinutuoli, joka piti olla hänen käytössään tarvittaessa. Mummolla oli pehmeämpi keinutuoli. Niistä isovanhemmat lukivat maailman tapahtumat sanomalehdistä, kuuntelivat radiosta uutiset, säät ja Jumalanpalvelukset, joskus myös urheilukilpailuja suuremmalla porukalla.
Mummolla, Kukka-Hannalla oli ikkunalaudat täynnä kukkia ja muuallakin. Kesäisin pelargoniat kukkivat runsaasti. Ulkonakin oli iso verenpisara, ihanan tuoksuisia, valkoisia ylioppilasneilikoita, juhannusruusut tuoksuvina, hehkeässä loistossaan mittumaarina kuistin sivuilla, heleän sinisiä lemmikkejä valkoisena kukkivan omenapuun alla, ym. Oli kukkiva syreenimaja, jossa mummo tarjoili lapsille ja muillekin marjamehua, ettei pääse helteellä heikottamaan. Tuomia oli kukassa keväällä, kesällä voikukista ja päivänkakkaroista tehtiin seppeleitä päähän.Vappuna oli omatekemää, täyteläistä simaa.
Jotkut serkut kastelivat kukkia kananmunankuorivedellä, hakivat mansikoita, porkkanoita, perunoita,...kasvimaalta. Isolla, nelikulmaisella kivellä ulkona aitan lähellä oli käsienpesupaikka kesällä. Kivi oli puretun ikivanhan aitan kynnyskivi. Esiliinan taskusta Johanna-mummo saattoi antaa karkin tai kirkkopastillin auttamisen kiitokseksi ja muutenkin.
Kerran serkkupoika halusi valokuvata mummoa, joka etsi sopivaa asentoa- hameen piti peittää hyvin sääret ja jalatkin, ettei mitään sukkamakkaroitakaan näkyisi. Mutta, kuinka pääsikään käymään- jotain epätoivottua oli kuvissa! Mutta ei se mitään.
Lauantai-iltaisin kuudelta kuului kirkon kellojen heleän kumeat lyönnit. Kesäisen järvimaiseman takaa siinti Alajärven kaunis kirkko. Talvella kuljettiin järven jäätä käkkärämännyn ohi kirkolta mummolaan yökyläänkin.
Vettä haettiin myös kaivolta isovanhempien avuksi, silloin näkyi hyvin Nelimarkka-museo ja Alajärvi Pekkolan peltomaisemineen. Täti oli kesällä museolla töissä ja silloin tuli serkullakin ensiviisiitti taloon ja sen väkeen tarjoiluineen.
Eräs serkku oli kerran kylässä tädillä, siellä oli kissa, koira ja muitakin eläimiä, serkkuja, luontoa lähellä. Kun tuli kotiin lähdön aika, hän juoksikin maakellariin piiloon, eikä kukaan meinannut löytää, kun koirakin häntä vartioi hiljaisena. Kellarista hän kurkkien seurasi tilannetta. Viimein serkku löytyi ja mielenkiintoinen kesävierailu marja- ja metsäretkineenkin oli ohi.
Toinen serkku äiteineen oli syksykesällä puolukassa. Serkku istui kannolla tuttipulloa imien ja hirvi lähestyikin pusikosta, ei muuta kuin puiden taitse hissukseen pois lapsi kainalossa. Hirvi pysyi myös rauhallisena ja poistui kauemmaksi metsään.
Mummo kirjoitteli lapsille ja lastenlapsille sekä Amerikkaan sukulaisille kirjeitä tuvan pöydällä iltaisin. Joskus tuli mummolaan sukulaisilta Amerikasta paketti. Siinä oli monenlaista tavaraa, vaatetta, luumuja, rusinoita, kahvia, karkkeja... Mummo niitä piilotteli etäällä piirongin laatikoissa ja uunien päällä, ettei makupaloja kerralla herkuteltaisi.
Joillakin tädeillä, setäenoilla oli sitten autokin: Fiat, Kupla tai Lada..., joilla letkassa huristeltiin körötellen jopa Soinin Köppälään asti retkelle tai sukuloimaan, seuroihin jopa ympäri Suomen.
Kiitos serkkutapaamisen ideoijalle Maarit Lemposelle ja puuhanaisille Marika Ala-Seppälälle, ym. kaikkien serkkujen ja sukulaisten puolesta mukavasta, antoisia muistoja vaalivasta tapaamisesta! Hyviä vointeja kaikille serkuille ja sukulaisille ympäri Suomen. Kesäisin terveisin
