Kulunut viikonloppu oli varsinainen tapahtumien pyörremyrsky! Alajärven Kitrolla pelattiin pesäpalloa ja juhlittiin Onnin voittoa Voice of Finland kisasta, Tampereella pelattiin jääkiekkoa ja Liverpoolissa kisattiin Euroviisuissa. Varmaan tähän viikonloppuun sattui joillakin vielä omia henkilökohtaisiakin juhlia tai tapahtumia, äitienpäivän lisäksi.
Sääkin suosi ja tuntui, että ihmiset ilman lämmetessä myös vapautuvat enemmän. Aurinko saa ihmiset hymyilemään enemmän.
Ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan muita tarvitseva. Tarvitsevuus ei poista ihmisen kykyä olla itsenäinen ja oikealla tavalla toisten mielipiteistä riippumaton. Tarvitsevuus ei ole takertuvaa kiinni pitämistä tai pelkoa olla yksin.
Tarvitsevuus ei kavenna ihmisen persoonallista tapaa toimia ja ajatella. Tarvitsevuus ei ole avuttomuutta eikä muiden säälin kerjäämistä. Tarvitsevuus ei ole pakkopaita eikä vankila.
Tarvitsevuus on ihmisen luonnollinen olotila, jonka vuoksi me kokoonnumme yhteen, pidämme yhteyttä toisiin ihmisiin ja ajattelemme muita ihmisiä. Tarvitsevuus luo meille halun olla yhteydessä muiden kanssa. Tarvitsevuus on peili kahteen suuntaan; muissa ihmisissä peilaamme omaa toimintaamme ja tapaamme toimia ja itse toimimme peilinä muille. Tarvitsevuus luo kaipuun nauraa yhdessä, kokea suuria tunteita yhdessä, olla osa jotakin.
Eri asia on sitten se, miten kukakin lähtee tarvitsevuuttaan rajaamaan. Tai miten tuhoisasti voidaan joku sulkea tarvitsevuutensa ulkopuolelle. Voimme antaa itsellemme ja toisille luvan ja tilan tarvita yhteistä iloa, tarvita surun jakamista yhdessä, tarvita toistamme peileinä tässä rikkinäisessä maailmassa. Yhdessä.