Kuitutekstiilin keräys hyötyjäteasemilla alkoi kesällä. Olin lajittelemassa ensimmäisiä hyötyjäteasemilta kerättyjä lasteja. Odotettavissa oli opetteluvaiheen hämminkiä, mutta tavaran ruokottomuus pääsi silti yllättämään.
Tarkoitus on siis kerätä talteen uudelleenkäytettäväksi puhdasta luonnonkuitua kuten puuvillaa, pellavaa ja villaa. Erityisesti puuvilla pitää saada kiertämään. Sen kasvatuksessa käytetään julmasti myrkkyjä ja siihen menee liikaa vettä ja lannoitteita.
Kysymys on kuitenkin jätteestä eli ehjät käyttökelpoiset vaatteet kierrätetään muuta kautta edelleen vaatteina käytettäviksi.
Ohjeet kerättävän tekstiilin laadusta on selvät mutta monimutkaiset. Vaikka mitään muuta johtolankaa ei olisi kuin määritelmä "luonnonkuidut", jokainen normaaliälyinen kansalainen ilman suurempaa mentaalista ponnistelua ymmärtää, että henkari, kuulolaite, kumisaapas tai muovihelmet ei kuulu joukkoon.
Tekokuidut oli minullekin haaste. Onneksi useimpien vaatteiden saumoissa oli lappuset tallella. Nailonsukkahousut ja polyesterpaita kuitutekstiilikeräyksessä on inhimillistä, mutta muovinen suihkuverho, sadetakki tai rastasverkko pitäisi kyllä jo osata jättää pois.
Tekstiilijätteen pitää olla puhdasta. Kaivoin pusseista kuran, öljyn, homeen ja kaikenlaisen karikkeen lisäksi kaikkia ihmiskehosta ikinä irti lähteviä eritteitä. Jopa minun sietokyvylläni piti välillä juosta ulos yökkäämään.
Alusvaatteet ja sukat eivät käy keräykseen. Koko repertuaari kuitenkin löytyi pässinpökkimistä pitsitangoihin, raappahousuista silkkiboksereihin. Kuutiokaupalla.
Kannoin poltettavaan sekajätteeseen myös tyynyjä, täkkejä, petauspatjoja, fleesepeittoja, toppatakkeja, työhaalareita, laukkuja, kenkiä, hanskoja, tekoturkkeja ja nahkatakkeja. Kelvollisen tavaran kuutiota kohti kertyi viisi kelvotonta.
Eiköhän ryhdistäydytä ja laiteta oikeasti aidot aineet kiertämään!