Pankinjohtaja, pitäjänneuvos Jorma Mikael Joensuu kuoli 30.7.2026 hoivakoti Villa Koivulassa Alajärvellä. Hän oli kuollessaan 92-vuotias.
Jorma syntyi 10.7.1934 Alajärven Paalijärvellä Jussilan talossa Bertan ja Oskarin perheeseen. Hän kasvoi kuuden sisaruksensa ja isovanhempiensa kanssa. Jorman lapsuuden elinpiiri oli yhteisöllinen. Jussilan talossa toimi hänen isänsä, Oskarin, hoitama Paalijärven Osuuskassa, jossa Jorma oppi pankkityön alkeita. Lapsuuden kokemukset ja läheinen yhteisö vaikuttivat osaltaan siihen, että Jormasta kasvoi sosiaalinen ja ihmisten parissa viihtyvä persoona.
Seinäjoen kauppakoulun käytyään Jorma aloitti työuransa vuonna 1955 kirjanpitäjänä Alajärven sähköyhtiössä. Jorman vuosikymmeniä kestänyt pankkiura alkoi vuonna 1959, jolloin hän aloitti Kurejoen osuuskassan sivukonttorin hoitajana ja myöhemmin apulaisjohtajana.
Vuonna 1965 hänet nimitettiin Alajärven Osuuspankin toimitusjohtajaksi, jossa tehtävässä hän jatkoi aina eläkkeelle saakka vuoteen 1996. Jorman aikana Alajärven osuuspankista kasvoi pitäjän johtava rahalaitos. Pankinjohtajana hän oli luotettava ja helposti lähestyttävä, hän tunsi ihmiset, heidän taustansa ja elämäntilanteensa.
Vuonna 1957 Jorma avioitui Terttu Katajamäen kanssa. He olivat tavanneet toisensa Jorman kotikylässä, kun Terttu tuli sinne opettajaksi. Perheeseen syntyi kolme lasta: Tarja, Timo ja Heikki.
Pankkityön ohella Jorma hoiti lukuisia luottamus- ja yhteiskunnallisia tehtäviä. Hän toimi julkisena kaupanvahvistajana, vahvisti suuren määrän kauppakirjoja ja hoiti perunkirjoituksia, toimi tilintarkastajana ja oli mukana sukupolvenvaihdoksissa.
Merkittäviä luottamustehtäviä olivat edustajuudet Vaasan läänin seutukaavaliitossa, Seutusuunnittelun keskusliitossa ja Järviseudun Sähkövoiman kuntayhtymässä.
Jorma oli Järviseutu-Seuran perustajajäsen. Hänelle oli tärkeää vaalia yhteisiä juuria. Hän oli kiinnostunut kotiseudusta, sukututkimuksesta ja osallistui Strangin ja Skrabb-Tallbackan sukuseurojen toimintaan.
Jorman yhteiskunnallinen aktiivisuus ja pitkäaikainen työ saivat myös tunnustusta. Hänet äänestettiin Maakunnan mieheksi vuonna 1986. Vuonna 1995 hänelle myönnettiin OP-ryhmän korkein ansiomerkki, Gebhard-mitali. Tasavallan presidentti myönsi hänelle pitäjänneuvoksen nimen ja arvon vuonna 1996.
Jorma tuki ja seurasi Alajärven Ankkureiden pesäpalloa viimeisiin vuosiinsa saakka ja oli tuttu näky Kitron pesäpallostadionilla. Hänelle mieluisia asioita olivat myös Vimpelin kesämökki ja talviset laturetket Saariselällä. Hän nautti ihmisten tapaamisesta ja erilaisista tapahtumista.
Eläkkeelle jäätyään hän ja Terttu matkustivat usein pääkaupunkiseudulle tapaamaan lapsiaan ja lastenlapsiaan. Tertun kuoltua vuonna 2013 Jorma jäi asumaan yksin omakotitaloonsa. Lasten ja lastenlasten vierailut sekä matkat pääkaupunkiseudulle olivat odotettuja tapahtumia. Hän piti aktiivisesti yhteyttä sukulaisiinsa ja seurasi läheistensä elämää.
Jorma oli luonteeltaan lämmin, huumorintajuinen ja sovitteleva. Hän tuli toimeen monenlaisten ihmisten kanssa ja tunsi lukemattoman määrän ihmisiä. Jos jonkun nimi tai tausta ei ollut hänelle tuttu, hän saattoi kysyä: ”Kenen tyttö tai poika?” Hänellä oli hyvä muisti lähes elämänsä loppuun saakka. Erityisen hyvin hän muisti numerot.
Jorma sai elää pitkän ja monivaiheisen elämän. Hän oli kolmen lapsen isä, seitsemän lapsenlapsen ja neljän lapsenlapsenlapsen rakastettu Jorma-pappa. Hänen elämänsä jätti jäljet ja hyvät muistot perheeseen, sukuun, ystäviin ja lukuisiin alajärveläisiin.
Kirjoittajat ovat Tarja Joensuu-Sarkio (Jorman tytär) ja Sari Koivusaari-Joensuu (Jorman pojan vaimo).
