Aurinkoiset talvipäivät ovat piristäviä, kun valo kimmeltää puhtailla hangilla. Päivä pitenee nopeasti ja kevättä kohti mennään! Talvilomaviikot ovat parhaillaan menossa ja koululaisilla on aikaa hengähtää. Nyt on keliä riemuita mäessä, luistella ja hiihtää tai käydä vaikkapa pilkillä.
Näitä iloisia asioita ei välttämättä aina näe. Elämässä saattaa olla haasteita, voi olla synkkää ja harmaata valon sijasta. Arkea voi rasittaa huoli ihmissuhteista, sairaudesta tai toimeentulosta. Toisella voi olla suru läheisen menettämisestä ja jollakin pelko sodasta ja epävakaasta maailmantilanteesta.
Tai sitten mikään ei kosketa, näköalat voivat olla sumeita ja päivät pelkkää selviytymistä. Somen algoritmit usein pahentavat tilannetta ja henkinen kuormitus rasittaa erityisesti nuoria.
Koettelemuksista kerrotaan useissa Raamatun kirjoissa. Jaakob näki läheltä kristittyjen kärsimystä ja koki itsekin marttyyrikuoleman. Emme ihmisinä aina ymmärrä kohtaamiamme koettelemuksia ja saatamme kysyä, miksi Jumala sallii tämän tapahtua. Jaakobin mukaan koettelemukset vahvistavat uskoa. Samoin ajatteli Job, jonka luottamus Jumalaan säilyi Saatanan koetellessa häntä ankarasti.
Jobin posti onkin tuttu sanonta huonoista uutisista.
Toisen paastonajan sunnuntain evankeliumiteksti kertoo eräästä Jeesuksen ihmeteosta. Jeesus paransi pahan hengen riivaaman nuoren pojan. Isä kertoi kouristuksia aiheuttavan hengen olleen pojassaan pienestä saakka.
Isä turvautui rukoillen Jeesuksen apuun ollen kuitenkin vielä vähän epäuskoinen. Hän sanoi: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin vain voit.” Jeesus vastasi huomauttaen epäuskosta: ”Jos voit? Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Isä pyysi uudestaan huutaen: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani.”
Jeesus ajoi pahan hengen pois pojasta ja auttoi pojan kädestä pitäen jalkeille. (Mark.9:17-29).
Voimme kaikissa koettelemuksissa luottaa Jumalaan ja hänen sanansa lupauksiin. Usko Jeesukseen tuo pelastuksen. (Ap. t. 16:31).