Sipsetin uutuus kuvaa huumorilla vakavaa aihetta – yksinäisyyttä. Peräkylän elämään on helppo samaistua, ja hahmot saivat yleisön eläytymään.
Rapainen kylätie vie Levijoen nuorisotalon pihaan. Sipsetin esitys alkaa kello 14, mutta jo tuntia ennen on pari autoa parkissa odottamassa ovien avautumista. Katsomoon mahtuu 80–90 henkeä, ja sunnuntain esitys oli jo loppuunmyyty, joten keväisestä auringonpaisteesta huolimatta ihmiset olivat hyvin liikkeellä.
Lipunmyynnissä hymyilevät esityksen näytelmän monitoiminaiset Tarja Kultavuori ja Arja Tikkanen. He ovat käsikirjoittaneet ja ohjanneet näytelmän ja myös esiintyvät siinä.
Onnistuuhan se esitykseen valmistautuminen varmasti näinkin! Kahviossa puuhailee kylän väkeä. Kahvi tuoksuu ja itse leivottuja pullia on iso keko.
– Ennen talkooporukkaa riitti, nykyään ei niinkään, toteaa Johanna Nelimarkka.
Näinhän se on joka paikassa, omaa vapaa-aikaa pidetään arvokkaana. Säännöllisiä tuloja talolle tuovat vain kansalaisopiston piirien kokoontumiset, joten näytelmän väliajan kahvion tuotot ovat pienuudestaan huolimatta tärkeitä.
– Sähkölasku on suurin meno, ja uusi ilmalämpöpumppu voisi olla seuraava investointi, Nelimarkka jatkaa.
Paikalle saapuu Tuomo Nelimarkka, nuorisoseuran johtokunnan jäsen, kysymään onko jotain töitä.
– Parasta on kun talolla on jotain toimintaa. Kunhan tämän saisi pidettyä pystyssä, hän sanoo.
Väliaplodien raikuessa
Heti näytelmän pyörähtäessä käyntiin yleisö lähtee mukaan taputtaen, nauraen sekä hihkuen. Pienellä lavalla tapahtuu koko ajan, vaatteitakin vaihdetaan, mutta kaikki sujuu kuin tanssi. Talven aikana on kokoonnuttu harjoittelemaan noin 25 kertaa.
Pienen budjetin näytelmässä täytyy olla kekseliäs lavasteiden ja asusteiden suhteen. Ja hyvin Sipsetin porukassa on välähtänytkin!
Lennartin nahkahousut, Severin lippis tai vaikkapa Ension ja Jalmarin hikinauhat ovat suorastaan täydellisiä valintoja. Näyttelijöistä huokuu rento tekemisen ilo sekä uskallus heittäytyä. Näytelmässä on samaa viehätystä kuin television maalaiskomedioissa.
– Esitykseen vaikuttaa paljon kun yleisö on mukana, kiittelee Marko Svan.
Hannu Matintupa palasi lavalle ainakin parinkymmenen vuoden tauon jälkeen. Hän kertoi Severin roolissa raastavan kertomuksen menehtyneestä Martti-kärpäsestä, mikä osoittautuikin tosijutuksi.
Tarja Kultavuori ja Arja Tikkanen olivat kylän haaveilevia sinkkunaisia, Uma Kotapakka kylän juorutäti, Marko Svan tosi-tv-tähti Lennart, Jari Penninkangas oli poikamies Jalmari ja Seppo Koivisto piti Ensiona pystyssä Ension tavara ja baaria.
Musiikista ja lavastuksesta huolehti Marko Penninkangas ja tekniikasta Tomi Kultavuori.
Tilauksestakin musiikkiesityksiä ja näytelmiä esittävä Sipsetti ry:n porukka sanoo olevansa vähän hulluja, muuten tätä vapaa-ajan uhrausta ei voi selittää.
– Meidän homma on mennyt hullummaksi! Aloitimme asiallisella ohjelmistolla, nauraa Arja Tikkanen.
– Itsestään joutuu antamaan aika lailla, mutta me halutaan että ihmisillä olisi jotain kivaa. Jotain hömppää, kun on tällainen aika, toteaa Tarja Kultavuori muun näytelmäporukan nyökytellessä.
– Kun on kaksi viikkoa tekemättä niin kovasti alkaa jo kutkuttamaan etteikö mitään ole, sanoo Seppo Koivisto.
– Ja kun syksyllä kokoonnuttiin niin tuntui että esitykset ovat tosi kaukana. Mutta niin vaan tuli se hetki, Marko Penninkangas kuvaa ajan kulua.
Yhdessä tehdessä aika kuluu vauhdilla, ja ryhmä on hyvin hitsautunut. Porukka on tuttu, eikä tarvitse varoa sanomisiaan.
– Ja koska täällä ei ole kauheasti teatteria, niin pitää tehdä itse, kertoo Tikkanen yhdeksi syyksi harrastukselleen.
Ensin näytelmällä oli pelkkä nimi, Tähtipölyä. Siihen Tarja Kultavuori alkoi kehitellä käsikirjoitusta.
– Ajatuksen tasolta valmiiseen kässäriin meni ehkä noin 7–8 kuukautta, mutta aktiivista kirjoittamista oli 5–6 päivää. Ajatuksissa sitä tuli kyllä pyöriteltyä muutenkin, Kultavuori kertoo.
Yleisössäkin viihdyttiin. Mari ja Jarmo Matila istuivat eturivissä nauttimassa esityksestä.
– Nauraa sai, ja juoni soljui eteenpäin. Musiikkikappaleet sopivat hyvin juoneen. Ja kokoajan tarina eteni. On todella mukavaa että joku jaksaa tällaista järjestää ja pääsee nauttimaan kulttuurista omassa kaupungissa, kiitteli Mari Matila.
– Se on kätevä kun joka vuosi on aina parempi esitys. Näissä on uskomaton työ, Jarmo Matila yhtyi kehuihin.
Sipsetin projektit jatkuvat. Kesällä on tulossa esitys Keinu kanssani. Sitä lähdetään esittämään Espanjaan asti. Seuraavaan näytelmään Tarja Kultavuorella on jo pieni itu, mutta sen etenemistä ei vielä tiedä kukaan. Joskus tulevaisuudessa sitten.