Olen taas miettinyt kylvämisen ja sadonkorjuun salaisuutta. Joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää, on lainalaisuus. Lämmin kuohkea multa houkuttelee kylvämään ja istuttamaan joka kevät. Maukkaita vihanneksia ja yrttejä syötäväksi, vaikka kirvatkin saavat osansa.
Jeesuksen vertaus kylväjästä oli pyhäkouluni tärkein kertomus. Kerran valmistimme neljä erilaista maaperää pieniin saviruukkuihin. Jos siemenet tallataan kivisessä tienvarressa tai ne joutuvat lintujen suuhun, ne eivät idä. Hyvä kasvun alku tukehtuu helposti rikkaruohojen ja nokkosten sekaan. Pyhäkoululainen ymmärsi, että este hyvälle kasvulle ei ollut siemenessä, vaan kasvuolosuhteissa.
Hankalin kohta vertauksessa on kuitenkin otollinen ja hyvä maa, joka antaa runsaan sadon ja tuottaa siementä myös uuteen kylvöön. Mikä on hengellinen hyvä maa?
Meistä monen sydämeen on ripoteltu valtava määrä hyvää siementä elämämme aikana. Maaperiä on muokattu esirukouksin ja on neuvottu tietä kirkkoon, seuratupiin ja opetettu laulamaan Jeesuksesta. Elämään tulee silti myös kuivia aikoja. On myös tukahduttavaa turhuutta ja asioita, jotka lintujen tavoin napsivat hyvät siemenet suihinsa. Missä on hyvä maa?
Ellei nisunjyvä putoa maahan ja kuole, se jää yksin, eikä kanna hedelmää. (Joh 12:24)
Jeesus kuoli ristillä ja haudattiin. Hän on multaan kätketty nisunjyvä, joka herätettiin kuolleista. Uusi elämä ja hyvä kasvu tunkeutuu esille siellä, missä Pyhä Henki avaa sydämet vakuuttumaan, että Jeesus on sovittanut myös minun syntini. Tämä on evankeliumi. Tämä on helluntain ihme ja suuren sadon salaisuus.