Pääsimme muuttamaan uuteen kotiin joulun alla vuonna 1948.
Vaikka olikin vielä paljon puutteita, kuten kaivo, sähkö ja tietenkin sauna, tuntui hyvältä tulla omaan, maalilta ja uudelta puulta tuoksuvaan, kotiin. Ruokavedet saimme naapurin kaivosta, pesuvedet haimme purosta ja öljylampun ja kynttilöiden avulla selvisimme pimeän ajasta.
Sitten tuli jouluaatto. Lähdimme linja-autolla Kurejoelle äitini kotiin joulusaunaan.
Sikkilän iso savusauna oli noin sadan metrin päässä päärakennuksesta ja polku oli lumessa, niinpä pappa kantoi meitä pienimpiä hurstiin käärittyinä takaisin tupaan.
Siellä kuivasimme itsemme ja laitoimme puhtaat flanellialusvaatteet päälle avotulen lämmössä.
Sitten käytiin nauttimaan mummun laittamasta jouluateriasta joululaatikoineen – perunaa, paistia ja kinkkua oli myös.
Ennenaikainen ilo
Joulupukin käyntiä odottamaan siirryttiin vinttihuoneisiin, joissa Erkki-enon perhe asui.
Kuului kovaa kolinaa, ovi aukesi ja pukki astui taakkoineen huoneeseen ja kysyi, että oliko täällä kilttejä lapsia.
Kaikki vastasivat, että kyllä!
Pukki alkoi Joulupukki-laulun jälkeen jakamaan paketteja.
Minua eivät muut paketit enää kiinnostaneet, kun olin nähnyt lahjojen joukossa paketoimattoman hienon tehdastekosen punaisen kuorma-auton.
Odotin vaan, että pukki sanoo: Eerolle.
Iloni oli ennenaikainen, sillä pukki sanoikin, että auton saa Raili, vuotta minua nuorempi serkkuni.
Minähän nostin metelin, sain oikein kunnon itku-potkuraivarin. Koko minun jouluni oli pilalla.
Pukin käynnin jälkeen teimme lähtöä takaisin kotiin.
Joku enoistani kävi tilaamassa Männikön pirssin, kun linja-autot eivät enää kulkeneet.
Se, että pääsi pirssikyydillä kotiin, lievitti vähän kokemaani pettymystä.
Kotona odotti vielä muutama joulupaketti. Minulle oli vielä villasukat ja naapurin emännän neulekoneella kutoma jussipaita.
Äitini kertoi minulle, miten pahoillaan hän oli silloin.
Ymmärsin kyllä, miten tiukka rahatilanne oli, sillä uuteen kotiin tarvittiin monenlaista, eikä sotalesken eläke riittänyt kaikkeen.
Isäni kaatui minun ollessani kahden kuukauden ikäinen, joten tietoni hänestä perustuu vain sukulaisten kertomaan.
Eero Yli-Pelkonen
Alajärven Kullanmutkasta