Kaupinkartanon ulko-ovelle kokoontuu arkisena iltana neljä naista ja neljä koiraa. On alkamassa Kennelliiton kaverikoirien vapaaehtoiskäynti vanhusten luokse.
Tällä kertaa keikalle ovat lähteneet Järviseudun kaverikoira-toimintaryhmän veturi Soile Aarnio ja Melli, Annikki Rintamäki ja Pipari, Marjatta Ukonmäki ja Iita sekä Tarja Väärämäki ja Ilona.
Osalla koirista on kaulassaan ihka uusi, oranssi huivi. Se on työtodistus, joka kertoo, että koira on suorittanut ”harjoittelujakson” onnistuneesti ja on saanut virallisen kaverikoirastatuksen.
Kaverikoiratoiminta on kennelpiirien kaverikoiravastaavien organisoimaa, ja vierailut tehdään yhtenäisten käytäntöjen mukaan. Niihin kuuluu, että ennen sisälle menoa koirille varataan aikaa tervehtiä toisiaan, jotta ne malttavat sitten rauhassa keskittyä vaativaan tehtäväänsä.
Toimintaryhmä on Järviseudulla uusi, viime vuoden lopulla perustettu, ja koulutuksen suorittaneita ohjaajia - eli vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita tavallisia koiranomistajia - on toistakymmentä.
Kysyntää kaverikoiravierailuille piisaa niin, että porukka toivoisi joukkoon vahvistusta.
Toimintaan onkin mahdollista hakeutua mukaan maaliskuussa, kun Seinäjoella järjestetään uusien kaverikoiraohjaajien koulutus. Vajaan päivän mittaisen ohjaajien koulutuksen jälkeen koirat käyvät läpi soveltuvuuden arvioinnin.
Koiralta ei vaadita ylettömiä, ja se saa olla rotukoira tai monirotuinen. Oleellista on, että se tulee toimeen ihmisten ja toisten koirien kanssa.
– Koiran ohjaajan on oltava Kennelliiton jäsen ja koiran tunnusmerkitty, kertoo E-P:n kennelpiirin kaverikoiravastaava Eeva Ojala.
Kaupinkartanossa koiria on kokoonnuttu jo odottamaan moneen eri oleskelutilaan, ja porukka jakaantuu kierrokselle pareittain.
Koirat tepsuttelevat käytävällä rauhallisesti ja tottuneesti. Ohjaajat kertovat, että useimmat niistä tietävät jo, milloin ne ovat töissä.
Jo lyhyessä ajassa ohjaajat ovat saaneet nähdä monia liikuttavia hetkiä. Koiria on rutistettu ja rakastettu, ja jostakin tietystä koirasta on tullut jollekin vanhukselle niin tärkeä, että sen perään kysellään ja joskus itketäänkin.
– Toisaalta sekin pitää hyväksyä ja ymmärtää, että kaikki vanhukset eivät pidä koirista, muistuttaa Ukonmäki.
Eläinkontaktin erikoislaatuisuudesta kertoo se, että monissa muistisairaissakin koiran näkeminen herättää muistoja, sitäkin useammissa iloa.
– On ihana tunne, kun huomaa, että dementoitunut vanhus ikään kuin herää horroksesta koiran tullessa lähelle, sanoo Aarnio.
Kaupinkartanossa Melli asettuu heti sohvalle kahden vanhuksen viereen. Pian toinen ottaa sitä kaulasta kiinni ja alkaa silittää valkoista turkkia.
Vieressä Pipari paistattelee toisen vanhuksen huomiossa.
Annikki Rintamäki ja Soile Aarnio saavat vastailla monenlaisiin kysymyksiin.
– Sehän on komea kuin asema. Ymmärtääkö se puhetta?
– Kyllä, varsinkin lässytystä, naurahtaa Rintamäki.
Toisaalla Iita ja Ilona ovat keränneet ympärilleen aika joukon yläkerrassa asuvia vanhuksia.
- Kyllä koira on viisas. Yhtä viisas kuin ihminen. Meilläkin on ollut koira. Ja voi, miten sitä itkettiin, kun se kuoli, muistelee Katri Olli Ilonan turkkia rapsuttaen.
Omia koiria ja niiden nimiä herkeää muistelemaan myös moni muu.
Kun lähdön aika tulee, kädet ja tassut nousevat vilkutukseen.
- Tulkaa uudestaan taas. Nämä ovat ihan paraita vieraita.
Kaverikoirakurssi Seinäjoella 12.3-13.3.. Ilm. 3.3. mennessä eeva.ojala@netikka.fi. Lisätietoja Ojala: 044-411 4451 ja Aarnio: 0500 -391 842 / so.aarnio@gmail.com
MINNA SALORANTA