Kehen sinä luotat – itseesi, läheiseesi vaiko Jumalaan? ”Laita muut asialle ja tee itse perässä” on monelle meistä tuttu ajatus. Joskus ehkä tuntuu, ettei voi luottaa kuin itseensä. Silloin ei tarvitse pettyä, kun oma onni on vain omissa käsissä.
Mutta emme pärjää vain omin voimin. Meistä jokainen tarvitsee joskus ihmisiä rinnallemme. Yksin emme jaksa tätä elämää taivaltaa. Me tarvitsemme heitä, joihin voimme hädän hetkellä luottaa, ja heitä, jotka kulkevat rinnallamme, kun iloitsemme ja riemuitsemme. Mitä sinä edellytät ihmiseltä, jota pidät luottamuksesi arvoisena? Kenelle kerrot salaisuuden tai kenen oletat pitävän sinusta huolen?
Luotaaminen toiseen ihmiseen ei kuitenkaan aina ole helppoa. Joskus se on suorastaan hyvin haastavaa, sillä se vaatii sen hyväksymistä, etten itse pysty kaikkeen – minä tarvitsen toista.
Toisen ihmisen ohella, me tarvitsemme jotain itseämme suurempaa, me tarvitsemme Jumalan huolenpitoa. Mutta eipä taida Jumalan huolenpidon varaankaan jättäytyminen aina olla niin helppoa. Liian usein unohdamme, että loppupeleissä kaikki mitä meillä on ja kaikki mitä olemme, on Jumalalta.
Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan,
vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan.
Missä kuljetkin, pidä hänet mielessäsi,
hän viitoittaa sinulle oikean tien.
Sanalaskut 3:5–6