Alajärven keskustassa toimiva Keidas on lämminhenkinen kohtaamispaikka arjen erämaassa. Ainoa vakituinen työntekijä Maija-Leena (Maikki) Rantakangas kertoo, että Keitaalle voivat tulla kaikenlaiset ihmiset: diagnoosia ei kysytä, eikä sairaskertomusta kirjoiteta.
– Tämä on sellainen olohuone keskellä kylää. Kohtaamispaikka aikuisille ihmisille. Toiminnan ydin on yksinäisyyden lieventäminen. Tärkeintä on se, että ihminen tulee kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi. Meillä jokaisella on ihmisarvo ja oikeus hyvään kohteluun.
Ihmiset, joilla päivisin ei ole töitä, eikä muutakaan tekemistä, voivat viettää aikaa Keitaalla. Yksinäisyys on usein hyöky, joka edetessään tuo syrjäytymistä, yhteiskunnan ulkopuolelle jäämistä ja myös päihteiden käyttöä.
– Näihin asioihin pyrimme täällä pureutumaan, Rantakangas selventää.
Vaikka alkujaan yhdistyspohjainen toiminta lähti liikkeelle päihdetyöstä, toivotaan Keitaalla, että sen yllä leijuva näkymätön kyltti "juoppojen paikka" heitettäisiin jo roskiin.
– Vaikka teemme edelleen paljon töitä raittiuden tukemisessa, emme halua leimautua päihdepaikaksi, koska toimintamme on sisällöltään niin paljon muutakin, toteaa toiminnanjohtaja.
Aamupuuroa ja perjantaipitsaa
Vuonna 1994 perustettu Alajärven Päiväkeskusyhdistys ry toimi aiemmin teollisuusalueella, mutta muutti keskelle kylää viitisen vuotta sitten. Kahvila on avoimena maanantaisin 12–15 ja tiistaista perjantaihin 9–13.
Ilmaista aamupuuroa tarjotaan keskiviikkoisin ja edullista lounasta tiistaisin ja torstaisin. Kahvitella voi vapaaehtoisen maksun periaatteella aina Keitaan auki ollessa.
Aamupuuron idea yksinkertaisuudessaan on tarjota mahdollisuus aamiaiseen yhdessä toisten ihmisten kanssa.
– Kotiruoan merkitys korostuu, koska eihän sitä yksin eläessä tule monestikaan laitettua ruokaa. Meillä on myös jokaisen kuukauden viimeinen perjantai pitsaa ja biljardia -ilta. Yritetään silläkin tavalla vaikuttaa viikonloppujen aiheuttamaan yksinäisyyteen ja sen aiheuttamiin lieveilmiöihin. Ja onhan se mukavaa, että olisi edes kerran kuussa mahdollista viettää viikonloppuiltaa yhdessä. Masennuksen keskellä viikonloput tuntuvat helposti mahdottoman yksinäisiltä.
Keitaan portti halutaan pitää avoimena laajalla skaalalla ihmisille, joilla ei ole omaa yhteisöä mihin kuulua. Yhteistä kaikille kävijöille on, että he ovat syystä tai toisesta työelämän ulkopuolella: osa erilaisilla eläkkeillä ja osa muusta syystä ilman työpaikkaa.
Rantakangas on koulutukseltaan sosionomi, mutta hänen työnkuvansa sisältää kaiken rupattelusta ja kahvinkeitosta puurokauhan varteen. Työtoimintaa Keitaalla ei ole, mutta virikkeitä, neuvoja ja ohjausta on tarjolla.
Yhteiskunnan siirtyminen nettiaikaan on nostanut monen kynnystä kyetä hoitamaan omia asioitaan.
– Täällä voi jutella ammattilaisen kanssa ja yhteydenotot eri viranomaisiin meidän kauttamme ovat lisääntyneet. Palvelut ovat netissä ja kaikilla ei ole verkkopankkitunnuksia saatikka sitä nettiä. Ihmisen kanssa asioiminen koetaan turvallisemmaksi, kuin verkossa asiointi.
– Autan täyttämään lomakkeita ja hakemuksia. Tehdään yhdessä vaikka asumistuen tarkistus, koska omiin taitoihin ei luoteta. Täältä saa tukea oman arjen pyörittämiseen, Rantakangas summaa.
Puheissa pelon sävyjä
Suurin osa kävijöistä on yli 40-vuotiaita miehiä. Osa viihtyy pelaten, lehtiä lukien ja muiden kanssa jutellen koko aukioloajan. Toiset taas piipahtavat kahvilla, lukaisevat päivän lehdet ja jatkavat matkaa kuulumisten jälkeen.
Korona, Ukrainan sota ja meneillään oleva kriisivuosi ovat omiaan luomaan tunteen, että nyt mennään ahdistuksesta toiseen. Pelko tulevaisuudesta tuo harmaita sävyjä keskusteluihin.
– Ihmisistä näkyy, että maailma voi huonosti. He kantavat taakkaa ja odottavat, mitä seuraavaksi tapahtuu. Meidän kävijöistämme suurin osa on pienellä eläkkeellä. Hintojen nousu on ollut hirveän raskasta ja nyt pelätään vielä sähkön hinnan kirimistä ja sähkökatkoksia.
Monet ovat käyneet Keitaalla jo pitkään, ja Rantakangas on nähnyt heissä viime vuosien vaikutuksen.
– Vaikeat vuodet ovat romahduttaneet tasapainoisiakin ihmisiä ja ahdistus on lisääntynyt.
Myös Ukrainan sota on noussut paljon puhutuksi aiheeksi.
– Normaalista elämästä ei enää tiedetä, mitä se on – voitko liikkua normaalisti, toimia normaalisti ja mihin rahat riittävät. Se näkyy päivittäisessä pohdinnassa.
– Osittain pelätään myös sotaa. Toiset seuraavat uutisia tarkasti, toiset taas ovat lopettaneet seuraamisen, jotta oma ahdistus ei lisääntyisi. Välillä pohditaan, milloin Suomeen hyökätään ja koitan toppuutella, että ei voi murehtia sellaista, jota ei voi tietää tulevaksi.
Rahaa ja ihmisiä tarvitaan
Keidas toimii avustusvaroin. Pääosa tulee Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) ja Alajärven kaupunki tukee toimintaa yhdistysavustuksella.
Lisäksi yhdistys organisoi keräyksen, jolla hankitaan lahjakortteja paikallisiin yrityksiin niille, jotka eniten apua tarvitsevat. Lisäresursseille olisi tarvetta ja viikonloppu- ja ilta-aukioloille on kova kysyntä.
– Kävijämäärä vaihtelee päivittäin 10 ja 15 välillä. Toinen ammattilainen tarvitaan ja pidennystä aukioloon. Päättäjien olisi hyvä muistaa, että silloin kun Keidas on auki, on se pois kaupungin muiden palvelujen kuormituksesta.
– Hyvinvointialueiden myötä olisi hyvä, että yhdistyksiä otettaisiin yhteiskunnan siipien suojaan ja toimintaa tuettaisiin. Teemme töitä ihmisten hyvinvoinnin eteen ja jossakinhan se näkyy. Olisi hyvä, että kaupungin päättäjät tulisivat tänne kahville keskustelemaan ja tutustumaan toimintaan.
