Kun näen kurkiauran lentävän pääni yli kirkuen kohti pohjoista ja kuulen pikkulinnun sirkutuksen pesäntekopuuhissaan ja kun näen puron solisevan tien vieressä tiedän, että kesä on lähellä.
Pienet keltaiset leskenlehdet nostavat kukintonsa ilahduttaen kulkijoita ja ilmaisevat nekin omalta osaltaan kesän lähestyvän. Luonto herää hiljalleen talven alta kertoen Taivaallisen Isän luomistyön ihmeistä saaden ihmiset ihmettelemään, miten kaikki tapahtuu.
Kun Jumala loi maailman Hänelle oli kaikki selvää. Luomisjärjestys on selvää, ensin piti olla auringon valo ja vesi ja sitten vasta kasvit ja eläimet. Tuo kaikki teki maailmasta sen mitä se on tänäkin päivänä, ihmeellisen kaunis ja aina keväällä se lumen alta herää uuteen kasvuun, vaikka lunta olisi ollut metritolkulla.
Joka kevät uudestaan Jumalan käden jälki näkyy ympärillämme ihmeellisenä.
Jumalan luomistyö on niin valtavaa, että sitä ei ihmisjärki ymmärrä, voi vain ihmetellä ja ihastella ja kiittää huolenpidosta.
Mitenkä linnut tulisivat toimeen ilman pikku hyönteisiä, jotka meistä ihmisistä tuntuvat kiusallisilta. Mutta kaikkea tarvitaan, Jumala ei luo mitään turhaa, kaikella on tarkoitus, niin luonnossa kuin ihmisen elämässä. Kiitollisin mielin saamme odottaa kesää ja aurinkoa ja kaikkea kesän tuomaa elämää ja nauttia siitä, kunnes taas tulee syksy ja luonto painuu nukkumaan odottamaan uutta kesää.
”Katso, minä luon uutta, nyt se puhkeaa taimelle, etkö sitä huomaa”. Kulje siis luonnossa silmät ja korvat ja mieli avoinna jotta voit saada iloa ja nautintoa Jumalan luomistyöstä.