Alajärvellä järjestettävät lestadiolaisten kesäseurat ovat jo yli sadan vuoden perinne. Vaikka aika on muuttunut ja tekniikka kehittynyt, ydin on säilynyt: Jumalan sanan julistus ja yhteisöllisyys. Tänä vuonna seuroihin odotetaan noin kolmea tuhatta kävijää.
Seurat järjestetään Alajärvellä nyt jo 102. kerran. 92-vuotias Jaakko Isotalo on ollut mukana järjestelyissä kuuden vuosikymmenen ajan. Isotalon mukaan seurat ovat muuttuneet paljon 1950-luvun loppupuolelta.
– Meiltäkin vietiin silloin maitotonkalla 30 litraa maitoa seuroihin. Ei taitaisi tänä päivänä onnistua, Isotalo naurahtaa.
Hän muistelee, kuinka ruokaa keitettiin muuripadoissa. Patoja oli useita, joista parissa kiehui vettä ja parissa perunakeittoa. Puuroa keitettiin myös.
– Alkuun patoja lämmitettiin puilla ja myöhemmin kaasutohottimilla. Väillä tuli tietysti sammui. Sitten säikähdettiin kunnon humausta, kun tuli sytytettiin uudestaan, seurakonkari muistelee hymyssä suin tilannetta, jossa kaasua oli päässyt kertymään padan alle tulen sammuessa.
Nykyään seuroihin ja kirkonmenoihin voi osallistua myös striimausten kautta, jota Isotalo pitää erittäin hyvänä asiana. Hän itse kuuntelee saarnaa usein kotona liikuntavammaisen puolisonsa kanssa.
– Sanoinkin eräälle papille, että muistakaa synnin päästössä myös meitä sidottuja.
Käytännöt elävät ajassa, perinteet pysyvät
Vaikka käytännöt seurojen järjestelyissä ovat kehittyneet, itse sanoma ei ole muuttunut.
– Seurojen ydintarkoitus on edelleen Jumalan sanan esillä pitäminen, sanoo Alajärven rauhanyhdistyksen tuore puheenjohtaja Matti Hirvelä.
Yhdistyksessä on nelisen sataa jäsentä. Jäsenmaksun ikärajana on rippikoulun suorittaminen. Ikääntyvästä päästä tulee luonnollista poistumaa ja osa jättää seurakunnan henkilökohtaisista syistä.
Uusia jäseniä tulee myös. Hirvelän mukaan lestadiolaisliikkeen sisällä on rauhallista, vaikka maailmalla myllertää. Hän uskoo, että yleinen epävakaus voi olla yksi syy tulla liikkeen piiriin.
– Maailma on epävarma monelta saralta katsottuna. Mielestäni usko tuo turvaa ihmiselle, kun on mihin luottaa.
Kolme päivää kestävät seurat kokoavat yhteen myös suuren joukon nuoria. Monissa lestadiolaisperheissä on paljon lapsia ja lapset kasvavat luonnollista tietä seurojen perinteisiin. Alajärven seuroissa on erityisesti nuorille suunnattua ohjelmaa lauantai-iltana.
Illan aiheena on Usko, toivo ja rakkaus, joka on myös koko seurojen teema tänä vuonna. Hirvelän mukaan kirkko tulee olemaan tuolloin täynnä nuoria.
– Etenkin sosiaalisesta mediasta tulee nuorille paljon painetta, mutta siinä on kilvoitteleminen. Kun nuoret elävät tässä aikuisten mukana, niin se tuo luottamusta, ettei olla yksin. Se tuo turvallisuutta.
Suviseurojen aikana sosiaalisessa mediassa näkyi paljon julkaisuja, joissa nuoret iloitsisivat seuroille menosta ja kavereiden tapaamisesta. Mikä seuroissa saa nuoret saapumaan paikalle?
– Liikkeen sisällä on jo kasvettu seuratoimintaan. Seurat ovat niitä kesän odotetuimpia juttuja. Jumalan sanan lisäksi on tärkeää nähdä tuttuja, joita ei normiarjessa näe. Ystävien tapaaminen ja yhdessä oleminen on nuorille tärkeää, analysoi 27-vuotias Lumikki Alanen.
Alanen tietää, että seurat kiinnostavat liikkeen ulkopuolisiakin nuoria.
– Muistan lapsuudesta ja nuoruudesta, että kaverit, jotka eivät olleet liikkeen sisällä, halusivat kuitenkin lähteä mukaan Suviseuroille katsomaan ja tutustumaan asiaan.
Ennakkoluuloja olemassa
Seurat ovat avoimet kaikille ihmisille huolimatta siitä, kuuluuko liikkeeseen vai ei. Hirvelä toivookin, että paikalle tultaisiin tutustumaan ja näin saataisiin hälvennettyä ennakkoluuloja tai oikaistua vääriä tietoja.
– Tervetuloa katsomaan, mitä tämä touhu on. Arvostamme kaikkien mielipiteitä ja kaikki saavat olla lähtökohtaisesti, mitä ajattelevat olevansa, Hirvelä vakuuttaa.
Yleisenä ennakkoluulona arvellaan olevan esimerkiksi se, että lestadiolaiset olisivat jäyhiä ja omaan kuplaansa sulkeutuneita. Tätä halutaan hälventää.
– Tosi monet ajattelevat, että me suhtaudumme liikkeen ulkopuolisiin ihmisiin totaalikielteisesti. Totuus on se, että me otamme kyllä kaikki avosylin vastaan, painottaa myös Alanen.
600 työvuoroa seurojen aikana
Alajärven seurat on järjestetty aiemmin heinäkuun lopussa. Nyt ajankohta on muuttunut käytännön syistä. Alajärven ja lähiseudun rauhanyhdistykset valmistelevat elokuussa järjestettäviä Reisjärven seuroja.
– Nämä kahdet seurat olisivat tulleet niin lähekkäin, että sen takia siirrettiin Alajärvi keskemmälle kesää. Ehditään järjestää omat ja vähän palautuakin ennen Reisjärveä, Hirvelä selventää.
Ajankohdan muutos tuo järjestäjille jännitysmomentin. Kävijämäärä on vuosikymmenten aikana vaihdellut. Parhaimmillaan se on ollut 4 000–5 000, mutta vakiintunut viime vuosina noin 3 000 kävijään. Päästäänkö tähän määrään nyt siirtyneellä ajankohdalla?
– Se on meille ihan arvoitus. Positiivisella mielellä kuitenkin odotetaan, koska nyt ei ole missään muualla tällaisia isompia seuroja yhtä aikaa, puheenjohtaja arvelee.
Vaikka kesäseurojen järjestäminen on iso urakka, saa vasta kolmisen kuukautta pestissään toiminut 41-vuotias Hirvelä olla levollisin mielin. Järjestelykoneisto on aloittanut työnsä jo talvella ja mukana on henkilöitä, joilla on pitkä kokemus seurojen järjestämisestä. Talkooväkeä on runsaasti ja yksistään seurojen aikana työvuoroja on noin 600.
– Järjestelyt aloitetaan jo talvella esimerkiksi puhujien pyytämisellä. Seuratoimikunta kokoontuu jo silloin miettimään asioita, kertoo kesäseuratoimikunnan puheenjohtaja Tapio Etula.
Huhtikuussa on kokoonnuttu uudestaan kaikkien toimikuntien voimin. Silloin asialistalla olivat muun muassa tavaran toimitukset ja viranomaisluvat.
– Tämän viikon maanantaina aloitettiin rakennustalkoot, joiden suunnittelua on tehty jo edellisellä viikolla, Etula jatkaa.
Tuhansia kiloja ruokaa
Hengen ravinnon lisäksi on oleellista, että kolmentuhannen kävijän ruokailut sujuvat hyvin ja syömistä riittää. Lämpimäksi povattu keli tuo omat haasteensa. Virvokkeita on varattu runsaasti ja jäätelöitäkin 12 000 kappaletta.
Nyt ei yksi leipä riitä, vaan perunoita on varattu 1 000 kiloa ja lihaa 400 kiloa. Keittoa on tarjolla 1 500 litraa. Spagettia varten on keitetty 500 kiloa soosia. Lisäksi on myynnissä vielä ranskalaisia ja nakkeja, joita on varattu noin 4 000 annosta.
– Riisipuuroa keitetään myös ja sen kanssa tarjoillaan sekametelisoppaa, kuten me paikallisesti sanotaan. Sitä on varattu 400 kiloa, luettelee Etula.
Tilausvastaavana tänä vuonna ensimmäistä kertaa toiminut Alanen aloittaa seurojen pääemäntänä ensi vuonna. 3 000 ihmisen ruokkiminen on hieman jännittänyt, vaikka vastuuta kannetaankin yhdessä toimikunnan voimin.
– Viime yönä pari kertaa mietin, että onkohan sieltä, täältä ja tuolta tullut lopullinen tilausvahvistus. Ja ovatko ne rekat aamulla tässä pihassa, mutta kyllä ne onneksi olivat, Alanen huokaa.
Seurojen aikaan 85 vuotta täyttävä Alisa Koivusaari on ollut mukana seurojen ruokahuollossa pikkutytöstä asti. Ruokaa keitetään Paavolan koulun keittiöllä, josta se kuljetetaan seura-alueen ravintolatelttaan. Ruokaa myydään myös litramyyntinä, mikä helpottaa alueella majoittuvien perheiden ruokailua.
– Meitä on varmasti liki sata hoitamassa ruokahuoltoa. Se on monen päivän urakka, mutta mikään ei mene pieleen, Koivusaari vakuuttaa.
Puhujat edelleen miehiä
Torstai-iltana oli kirkossa kesäillan hartaus ja laulutuokio seura-alueella Aalto-puistossa. Virallisesti seurat avataan perjantaina 11. heinäkuuta iltakuudelta. Kolmen päivän aikana kuullaan puheita ja veisataan yhdessä virsiä.
Perinteisesti kaikki puhujat ovat miehiä. Vanhoillislestadiolaisuudessa on katsottu, että usko perustuu Raamattuun, jota kautta tulee ohjeistus puhujien sukupuolivaatimuksesta.
– Opetuslapset olivat kaikki miehiä ja heille on valta annettu, Isotalo toteaa.
– Jeesus ei valinnut naista apostoliksi, eikä nainen osallistunut alkukirkossakaan kaitsijan virkaan, eikä seurakunnan johtamistehtävään, jatkaa Hirvelä.
Tapa ei naisia haittaa. Alanen ja Koivusaari kertovat olevansa tyytyväisiä siitä, että puhujaksi eivät naiset pääse tai jopa joudu.
– No me olemme ihan tyytyväisiä tähän. Me on opittu, että nainen, ei nyt voi ihan sanoa, että vaikenee seurakunnassa, toki meitäkin kuunnellaan. Puhujana oleminen on kuitenkin niin kova homma, että luojan kiitos, naisia ei pyydetä tehtävään, sanoo Koivusaari.
– Ajattelen myös, että on hyvä ollut syntyä naiseksi, ettei tarvitse tuohon tehtävään ryhtyä, vakuuttaa Alanen.
Hän kuitenkin haluaa korostaa sitä, että liikkeen sisällä naiset eivät kuitenkaan koe olevansa miehiä alempiarvoisia.
– En tiedä ketään naista, joka ajattelisi niin, että on jäänyt miestä vähempiarvoiseksi, hän sanoo.
Alasen mukaan miespuhujissa on kyse vahvasta perinteestä ja opillisesta kysymyksestä, jota ei ole tarvetta muuttaa.
– Asiasta ei ole keskusteltu, eikä siitä ole tarvetta keskustella tulevaisuudessakaan, Isotalo summaa aiheen.
Seura-alue järven rannalla kirkon kupeessa on vertaansa vailla. Järjestäjät korostavat myös hyvää yhteistyötä Alajärven kaupungin ja seurakunnan kanssa.
– Tämä miljöö on ainutlaatuinen. Harvassa paikassa Suomessa on näin kaunista ja toimivaa aluetta, jossa seurat voidaan järjestää, järjestäjät kiittelevät.
Järjestäjien mukaan myös kävijöiltä Alajärven kesäseurat saavat erityistä kiitosta.
– Monet arvostavat myös sitä, että täällä voi olla kirkkovaatteet päällä. Kenttäolosuhteet ovat hyvät, ja osa tilaisuuksista pidetään kirkossa, mikä tuo juhlavuutta.