Lähdimme kauniina kesäiltana kallaamaan kiiltomatoja, joita olimme nähneet Turpelan rannassa.
Otimme pienen peltipurkin, johon sitten laittaisimme löytämämme kiiltomadot.
Kävelimme rantaan ja katselimme joka puolelle, mutta kiiltomatoja emme vain nähneet.
Ehkä oli vielä liian valoisaa, eivätkä madot olleet vielä laittaneet valoja päälle, mitäs niitä näin valoisalla kannattaisi päällä pitää. Näin ajattelin mielessäni.
Meillä oli Airamin taskulamput mukana ja niillä valottelimme maahan, jotta kiiltomadotkin laittaisivat valot päälle. Mutta eivät ne laittaneet, joten niin mekin laitoimme valot pois.
Kiitovalot visusti purkkiin
Jonkin aikaa siinä rannan kivillä istuttuamme Erkki äkkiä huudahti: Tuolla näkyy yksi kiiltovalo!
Juoksimme nopeasti valon luokse. Erkki sai kunnian ottaa kiiltomadon käteensä, kun oli sen ensimmäisenä nähnyt.
Laitoimme kiiltomadon purkkiin ja kannen päälle. Kanteen olimme tehneet reikiä, että mato saisi ilmaa.
Katsoin purkissa olevaa matoa ja siinä vähän ihmettelin, mistä kummasta tuo oli nimensä saanut, kun ei se mikään varsinainen mato ollut – kuhan vai tuollainen ihmeötökkä.
Sitten olikin tärkeämpää tekemistä kuin madon olemuksen miettiminen. Nyt oli valoja syttynyt joka puolelle.
Keräsimme purkkiin kaikkiaan 14 kiiltomatoa.
Ja voi pojat, kun purkki oli uskomattoman upean näköinen: 14 toinen toistaan kiiltävämpää matoa. Tuntui kuin jokainen mato olisi halunnut olla toista kirkkaampi.
Hienosti valaistuu pihapuu
Veimme kiiltomadot meidän pihaan ja asettelimme ne pihapuun oksille.
Eipä puu ollut koskaan ennen ollut noin hienon näköinen, mutta eihän siinä ollut ennen noin hienoja valoja ollutkaan–eikä kyllä ikinä mitään valoja muutenkaan.
Ihailin tuota hienoa valaistusta, kun tunsin, että jokin olisi hipaissut päätäni. Mikä ihme se oli?
Katsoin ympärilleni, näkyisikö mitään liikettä missään. Siinä samassa kävi taas suhaus ja pensaasta hävisi yksi valo.
Tajusin heti, mikä oli valon sammuttanut ja ajattelin, mikä tuon madon valon aiheuttaa ja saako mato sitä sammutettua. Sillä onhan se saalistajalle helppo kohde, kun noin loistaa.
Lepakon häirintää
Lepakkohan se oli, mikä oli madon napannut.
Ajattelimme vähän häiritä tuota lepakkoa. Haimme valkoisen kankaan ja kiinnitimme sen pitkän kepin nokkaan.
Jonkin aikaa, kun olimme keppiä heiluttaneet, lepakko iski kiinni kankaaseen. Laskin kepin varovasti kaivon kannelle ja lepakko pysyi kankaassa kiinni.
Katsoimme lepakkoa. Kyllä pitikin olla inhottavan näköinen otus, eikä siihen kukaan uskaltanut kiinni ottaa.
Otin taskulampun taskustani ja valotin sillä lepakkoa, minkä seurauksena lepakko päästi irti kankaasta ja lähti lentoon.
Keräsin sitten kaikki kiiltomadot puiden oksilta ja laitoin ne maahan, etteivät olisi niin helppoja saaliita saalistajille.
Jarmo Raivio