Ihan ensin aikomuksena oli pystyttää tämä korkea muistomerkki jääkärimajuri Kustaa Kujalan synnyinkodin pihaan Alajärven Halla-aholle. Hanke ei onnistunut ja sitten paikaksi ryhdyttiin visioimaan kirkonseutua. Ei toteutunut sekään. Vuodesta 1962 lähtien neljän alajärveläisen jääkärin ja muiden vapaussodan sotureiden muistomerkki on ollut jykevänä paloaseman vieressä.
Mutta oletko tiennyt, että sen ulkonäkö on Eero Nelimarkan vision mukainen ja sen syntyyn vaikutti Alvar Aaltokin? Aalto tosin aika tavalla vahingossa, todennäköisesti tietämättään.
Muistomerkin hankintaan ei ollut paikallisilla veteraaniaktiiveilla markkoja. Sopivaa kiveä etsittiin pitkin maita ja mantuja – siis ilmaisia sellaisia.
Kun Aalto sitten suunnitteli sankarihautamuistomerkkiä Alajärvelle kirkon viereen, huomasi arkkitehti, että kirkon pohjoispuolen portaat eivät sopineetkaan hänen suunnitelmaansa. Hän halusi, että ne puretaan ja niin myös tehtiin.
Tupakka-askeilla sommittelemaan
Veteraanit olivat nopeasti asialla ja pyysivät ylimääräiseksi jääneet komeat porraskivet seurakunnalta. Kun kaksi suurta muistomerkkikiveä oli saatu, päästiin vihdoin suunnittelemaan.
Maanviljelijä Erkki Kantola oli yksi puuhamiehistä muistomerkkihankkeen takana. Hän muisteli Järviseudun haastattelussa vuonna 1994, kuinka Eero Nelimarkka saatiin projektiin mukaan.
Siihen saakka puuhamiehet keskenään olivat tupakka-askien avulla yrittäneet viritellä sopivaa monumenttia, eikä siitä oikein mitään tullut. Päätettiin pyytää taiteilijaa apuun.
– Minut laitettiin kysymään, kun olin vähän muita nuorempi ja siksi sopiva juoksupojaksi, Kantola kertoi.
Eräänä sunnuntaiaamuna Kantola sitten lähti kohti Nelimarkkaa. Taiteilija oli ehtinyt lähteä jo kohti kirkkoa ja jumalanpalvelusta, mutta Kantolan onnistui saada mies kiinni ennen kuin tämä ehti kirkkoon saakka. Nelimarkka oli valmis, hän suunnittelisi muistomerkin.
Kirkonmenojen jälkeen lähdettiin autokyydillä katsomaan soveliasta muistomerkin paikkaa ja päädyttiin uudelle hautausmaalle.
– Mutta Nelimarkka ei hyväksynyt paikkaa.
Lähdettiin kirkonkylään.
– Kokon risteyksen kohdalla Nelimarkka pyysi pysäyttämään auton ja sanoi minulle "Ota poika keppi käteen ja pistä se pystyyn palotalon eteen".
Ja tuolla paikalla kivipaasi nyt on.
Kiviveistämölle omia hakemaan
Mutta muistomerkkiprojektin monet käänteet eivät päättyneet tähänkään. Nyt oli kuitenkin jo kivet ja suunnitelma. Kivet toimitettiin Alavudelle kiviveistämölle. Siellä niitä ei kirjattu mihinkään.
– Kiviveistämö ajautui konkurssiin ja kivet joutuivat takavarikoitavaksi.
Neuvokkailla miehillä ei mennyt sormi suuhun. He ottivat ja lähtivät kohti Alavutta ja omin lupinensa hakivat entiset Alajärven kirkonportaat, eli tulevat muistomerkkikivet, ja kuskasivat ne Seinäjoelle.
– Yksi asia muistomerkkihankkeessa edelleenkin ihmetyttää, sanoi Kantola Järviseudulle vuonna 1994.
– Veteraanien ei koskaan tarvinnut käsitellä muistomerkistä aiheutuneita laskuja. Ne hoidettiin kuntoon ennen kuin ne ehtivät toimikunnalle asti.
Toimikunnassa olivat Kantolan lisäksi Urho Niemi-Pynttäri, Otto Tunturi, Eetu Rintala, Toivo Kokko, Oskari Koskela, Oskari Tallbacka, Aukusti Keltikangas ja Eino Koskela.
Ja niin vain on jääkärien muistomerkki yhä samalla paikalla 61 vuotta myöhemmin. Paitsi yksi mutta oli tulla vieläkin.
Aivan 1990-luvun alussa Alajärvellä käytiin keskustelua yleisen käymälän paikasta. Tekninen toimi pyysi veteraaneilta lausuntoa, voitaisiinko jääkärien muistomerkki siirtää sen tieltä.
– Menimme Olavi Sippolan kanssa tekniseen toimistoon ja ilmoitimme, että veteraanit eivät siirtoa hyväksy.
Sen koommin ei tullut enää tullut puhetta siitä, että vessa veisi kivipaasista voiton.
Lähde: Järviseutu 5.12.1994.