Jos kissa ei ole mielestäsi pääkirjoituksen arvoinen asia, niin palaa tälle palstalle ensi viikolla. Taikka ihmisestähän tässä enemmän puhutaan: siitä, miten äärimmäisen välinpitämätön hän voi olla kaikesta viisaudestaan huolimatta.
Viime viikkoina monen median uutiskynnyksen on ylittänyt se, että Suomessa kerrottiin hylättävän vuodessa 20 000 kissaa.
Ajatelkaapa, miten järjettömän suuri määrä välinpitämättömiä, vastuuntunnottomia ihmisiä tuon luvun taakse mahtuu.
Niin moni ei piitt aa siitä, että eläin - ilmaiseksikin saatu - on elävä, kipua, nälkää, kylmää tunteva olento, jolla on ulkona, ilman ruokaa ja suojaa, onnettomat oltavat. Yksi hylätty kissa on sitä paitsi nopeasti sata, sillä kissat ovat hyviä lisääntymään: kolme pentuetta vuodessa, keskimäärin neljä pentua kerrallaan, kuulemma.
Yhtä ehkä hylättyä, ehkä kotoaan karannutta pientä pentua seurasin minäkin viime viikolla. Pelottavien, nälkäisten päivien jälkeen pentu pääsi Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistyksen sijaiskotiin. Kymmenen pistettä ihmisille, jotka eläimen auttamiseksi näkivät vaivaa. Kun soitin Ssey:n vapaaehtoistyöntekijälle, sain kuulla, että eletään kodittomien kissanpentujen sesonkiaikaa. Ssey:n turviin on yksistään heinäkuun aikana tuotu jo lähes 30 kissaa, joista suurin osa pentuja. Sain kuulla, kuinka ihmiset esimerkiksi muualle muuttaessaan jättävät kissansa. Parhaassa tapauksessa naapuri huomaa ja pelastaa. Samasta surullisesta sesongista kertoi myös Vimpelin löytöeläinkodin vetäjä Sari Niemi.
Onneksi on myös niitä, jotka välittävät. Jatkakaa! Hyvä sydän saa aikaan hyvää.