Tuulee ja pilvet kiitävät taivaalla vinhaa vauhtia.
Niiden lomasta pilkottaa huikaisevan sininen taivas.
Näkymä saa hymyn suupieliin, hengityskin tasaantuu. Katson puista ristiä järven rannalla. Liikkumattomana elementtinä maiseman kokoavana voimana se seisoo toisinaan aaltoilevan, toisinaan tyynen järven rannalla.
Luonto ja maisema ristin ympärillä muuttuvat jatkuvasti.
Niin kuin ihmisen elämä – välillä tuulee ja olosuhteet muuttuvat nopeastikin.
Välillä aaltoilee ja myrskyää. Toisinaan hipsuttelee pientä ohutta sadetta ja tuuli on lämmin.
Jeesuksen risti on kiinteä elementti elämässämme, johon saamme elämän tuulissa ja myrskyissä kiinnittää katseemme. Hän on meidät ottanut omakseen, Hän pystyy tyynnyttämään tuulet ja ottaa luokseen turvaan.
Jeesus ojentaa kätensä puolemme – tartummeko siihen ja annamme tulla pelastetuiksi? Jumalan omiksi. Isän lapsiksi.
Kun katseen suuntaa ristiin yli vaikeiden aikojen, saa perspektiiviä nykyyhetkeen ja tämän maailman menoon. Sen kierrokset tuntuvat vain lisääntyvän.
Rukousvastauksena on tullut lause: Katso Kristuksen ristiin.
Katso ristiin ja pidä katseesi siinä. Ristiltä loistaa valo, elämän valo, ja se kutsuu luokseen.
Mari Pulkkinen
pappi, Alajärven srk