Olen vuosikymmeniä, heti sen jälkeen, kun lappajärveläiset alkoivat vikuroida Kauhavan suuntaan, toivonut jotain lupaavaa merkkiä Järviseudun yhdistymiseen. Nyt jotain myönteistä on hereillä. Varsin suuri osa lappajärveläisistä vaikuttajista, ja kai myös muista, on alkanut vähintäänkin ajatella, ettei henkinen koti ole maakunnassa vaan Järviseudulla. Kauhavalaisten asenne terveyskeskusjärjestelyissä oli lopullinen viesti siitä. Jos nyt johtavat kunnallispoliitikot kunnanjohtajia myöten osaavat asiansa, jotain hyvää voi vielä odottaa. Osasihan edellinen johtajapolvi ne sotkeakin.
Ehkä vielä joskus Järviseudun marssi kajahtaa yhtä upeasti kaikissa Järviseudun juhlissa kuin 1950-luvulla Ankkurien juhlissa Kalle Salorannan aloittamana.
Se vaatii hiukan uudenlaista nöyryyttä niin Lappajärvellä kuin Vimpelissä ja ennen kaikkea hieman silloin tällöin ylimielisellä Alajärvellä, joka kaikesta huolimatta on kiistaton Järviseudun veturi.
Kun talviolympialaisten kiihkeimmät hetket ovat menossa, en voi olla puuttumatta Järviseudun kuihtuneeseen tai paremminkin kuolleeseen kilpahiihtoon. Järviseutu oli aikanaan maakunnan mahtialuetta. Evijärvi, Lappajärvi, Alajärvi ja hieman myöhemmin Lehtimäki olivat maakuntaviestin kärjessä. Nyt ei edes iso yhteinen Järviseutu saa maakuntaviestiin miesjoukkuetta.
Oikein ilahduin, kun aivan pienimpien hiihtäjien parisprinttikisoissa oli lähes joka sarjassa joukkue Kortesjärveltä, jonka lasken vielä vanhaan Järviseutuun mukaan.
Ilkka Tolonen