Hikeä, verta ja kyyneleitä yhteisen päämäärän vuoksi. Toiset kokevat sen sydämen asiaksi, toiset eivät niinkään. Tästä huolimatta päämäärä ja etenkin työn määrä pysyvät samoina, eikä palkasta ole niinkään varaa neuvotella.
Niin, talkoistahan tässä puhutaan. Ne herättävät yleensä paljon tunteita, eikä niiden onnistuminen ole nykyisin mikään itsestäänselvyys. Alajärvellä toteutettiin juuri yhdet varsin onnistuneet talkoot, ainakin mikäli sosiaaliseen mediaan ja nähtyyn kuvamateriaaliin on uskominen. Tosin kuvissa näkyy aina vain yksi puoli, joka on yleensä hymynaama. Varmasti välillä joutui hammastakin puremaan.
Talkoot ovat hieno asia.
Yhteisen päämäärän saavuttamisen lisäksi talkoot nostattavat yhteishenkeä, tarjoavat unohtumattomia elämyksiä ja mikä tärkeintä, luovat ihmisten välille luonnollisen tavan sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Viimeksi mainittu kun on meinannut viime aikoina unohtua, josta paljolti on kiittäminen digikulttuuria. Useiden tutkimuksien mukaan Suomessa on hurja määrä yksinäisiä ihmisiä, jotka kaipaisivat elämäänsä jotain sosiaalista tarttumapintaa. Talkoot on vain yksi sosiaalisen toiminnan muoto, joka saa ihmiset kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Yhteenkuuluvuuden tunne linkittyy puolestaan saumattomasti yksilön terveydentilaan.
Ehdotankin, että tehdään yhdessä ja luodaan uusia toimintamalleja. Yhteistä tekemistä ja talkoita voi polkaista käyntiin kuka tahansa. Olipa kyse talkoovoimin isännöidystä salibandyturnauksesta tai metsän istutuksesta, yhdessä tekemisessä on voimaa.