Viisikymmentä vuotta sitten istuin Kyyjärven kansakoulun ensimmäisellä luokalla.
Mustavalkoinen valokuva kertoo, että päässäni komeilivat tiukat letit ja isot silmälasit. Isonvarpaan kohdalla sukassa oli reikä ja kasvoilla vakava ilme. Olihan tosi kyseessä – oppivuodet olivat alkaneet.
Päivät alkoivat käsien ja kynsien tarkastuksella. Kädet laitettiin pulpetille ja opettaja kiersi tarkastamassa olivatko ne puhtaat ja kynnet leikattu. Jos ei, napautettiin karttakepillä sormille. Sitten ne oppilaat, joiden kynsien alla oli likaa tai muuten epäsiistit kädet, joutuivat luokan eteen seisomaan sormet ylös nostettuina toisten oppilaiden laulaessa heille: ”Kynnet ei saa olla pitkät niin kuin oravalla, eikä myöskään likamustaa saa olla kynsien alla…”
Muistan nuo sanat hyvin, koska jostain kumman syystä olin ahkerimpia edessä seisojia. Sainpa kuulla myös uhkauksen sormenpäitteni katkaisusta suurilla pihdeillä, jos en parantaisi tapojani. Eipä tainnut silloinen opettaja ymmärtää, että olin maajussin tytär.
No, traumoja en tuosta ottanut, enkä saanut, kiva muisto vain.
Opettaja oli ihan hyvä ja ammattitaitoinen. Kurihan se olla pitää, vaikka huonompikin.
Jotain jopa opinkin sitten pikkuhiljaa – pesemään kädet joka päivä.
Siistiä joulunodotusta!
Leila Peura